Ei santana, tiedån nyt, mitä haluan elämältäni. Ja tiedän sen myös, että rakastan työtäni koska noi ninet joiden kanssa teenbtöitä, EI JUMALAUTA.
Oon vaan onnellinen. Elänä alkaa sujua, ja ekaa kertaa puoleentoista vuoteen uskallan olla oikeasti onnellinen ja rakastaa asioita joita rakastan.
Parempi myöhään kuin wi milloinkaan, eiks?