IRC-Galleria

todistus 1 ja todistus 2 kädessä. lakki päässä. juhlat juhlittu, partio pahoitti taas mieleni (kiitti näistä hei sädäri).

mutta nyt kun olen työtön työnhakija niin mulla on aikaa. mulla ei oo muuta kuin aikaa.

oon oikeesti aika onnellinen.

JA SAIN UUDEN PARHAAN YSTÄVÄN, MEINAAN

ÄITI JA ISI
OSTI
MULLE
YLEISKONEEN

NYT VOIN TEHDÄ SUPERISTI HYVÄÄ PULLAAAAAAAAAAA

Todistus 1/2 vartin kuluttua, 2/2 viideltä.

Nyt et maisa itke. Helpotus on helpotus, ja oon vain onnellinen. <3

”Helena, kyllä tää selviää”, se kuiskaa vasten mun niskaa, ja musta tuntuu, että jos mä jaksaisin, mä purskahtaisin itkuun. Se on yhtäkkiä taas hurmaava, luotettava ja ystävällinen, mikä on ihan kivaa vaihtelua siihen, että se on tuntunut koko ajan syyttävän mua ihan kaikesta mitä vaan voi keksiä. Kaikki on mun vika, ja mikään ei ole hyvin. On mun vika, että meidän piti ajaa kuusisataa kilometriä, mutta mua ei kiinnosta. Mä käännyn ympäri ja painan huuleni sen huulille, takerrun siihen tiukemmin kiinni, vien kädet sen takatukkaan josta ei saa kunnolla edes otetta ja sotken käteni sen hiuksiin, pidän sitä paikoillaan ja vedän vielä lähemmäs. Mä tarvitsen sitä, mä tarvitsen sen kosketustsa ja sitä, että se pitää mua sylissään ja koskettaa mua, vetää mun t-paidan helmaa ylemmäs ja lukitsee toisen kätensä, sen joka ei ole mun niskassa, mun lantiolle. Mies silittää peukalollaan mun lantioluuta ja vie kolme sormeaan alushousujen alle koskemaan lantion ihoa sieltäkin, ja mä huokaan vasten sen huulia.
”Kaikki selviää”, se mutisee vasten mun huulia, ja mä puren sen alahuulta hiljentääkseni sen. ”Helena, ihan oikeasti”, se jatkaa välittämättä mun yrityksestä hiljentää se.” Ei ole mitään hätää, mä lupaan että me selvitetään tämä juttu. Sä tapaat huomenna sen Ellan, ja me selvitetään, mitä täällä tapahtuu.”
”Mutta jos kerran poliisitkaan eivät tiedä, mitä on tapahtunut, miten me voidaan selvittää?”
”Koska muistatko sä, kun mä kerroin että me ollaan kaksi tämän maailman tärkeintä ihmistä? Mä tarkoitin sitä. Me ollaan, koska ei ole enää jumalaa, joka voisi määrätä että asiat selviävät ja että sivullisten ei tarvitse kärsiä. EI ole jumalaa, mutta me ollaan jumala sen tilalle. Ja oikaistaan asiat, niin kuin jumalan kuuluisikin tehdä.”
”Lupaatko sä?”
”Mä vannon, Helena. Ihan minkä tahansa kautta minkä sä haluat. Sun, mun, mun kuolleen äidin ja sun kuolleiden vanhempien kautta.”

Se vastaus riittää. Lopultakin Otso voi antaa mulle vastauksen, joka riittää mulle, ja mä takerrun mieheen entistä tiukemmin, annan sen vetää t-paitani pois ja mä vedän sen paidan pois ihan vain kiiitokseksi siitä, että mä kaipasin tuota. Mä tarvitsin sitä, että se kertoo että asiat selviävät, ja mä kaipasin sitä että se hiljentää mut suutelemalla mua. Mä tarvitsin sen käsiä vartalolleni ja mä tarvitsin sen kiinteitä lihaksia omien käsieni alle, ja lopultakin tämä on riittävästi.

Koska asiat selviävät. Mä olen tulossa hulluksi, mä tiedän sen. Mä näen Kuutin paikoissa, joissa se ei voi olla, mutta asiat selviävät. Mun veljeni ei selviä ilman demonia sisällään, mä tiedän senkin, mutta asiat selviävät.

”No onko tää totta?”
”Totta kuin kirkonrotta, kuten sanotaan.”
”Ei kukaan edes sano niin.”
”Jos sä et olisi sä, mä jaksaisin vääntää tästä vaikka kuinka kauan.”
”Mitä sä tarkoitat tuolla? Miten niin, jos mä en olisi mä?” mä kysyn neuvottomana. ”Anna mulle vastauksia, tai painu helvettiin mun päästä.”
”Tiedätkö sä, kuka sä olet?” Kuutti kysyy ja hymyilee kiinnostuneena.
”Joo. Helena Lintunen, melkein yhdeksäntoista, hauska tavata. Sä voisit vuorostasi kertoa, kuka sä olet.”
”Ei mulla ole varsinaisesti nimeä”, Kuutti sanoo ja hymyilee. ”Kyllä sä sen tiedät. Sä tiedät, millaisia me muodonmuuttajat ollaan – me tullaan kuitenkin samasta paikasta.”
”Jaaha?”
”Taivaasta.”
”Mä en nyt kyllä ihan voi allekirjoittaa tuota väitettä. Tai siis, did you fall from Heaven, ’cause you look Satan to me –”
”No sähän olet.”
”Anteeksi?”
”Ei Saatana. Se on paska jätkä. Mutta Lucifer.”
”Jaaha?”
”Valon tuoja. Aamutähti, kointähti, Venus –”
”Kuutti, nyt sä selität vielä pehmoisempia kuin yleensä.”

KYL TÄÄ TÄSTÄ VIEL

kyl tää tästä viel...

luulen et tuun katumaan tätä aika armottomasti huomenna, mutta hei? tuotteiden suunnittelu?

"kirjoitapa neljästä pukeutumistyylistä, kolme kuvaa jokaisesta ja vähintään 600 sanaa per tyyli" ANTEEKS MITEN OLI??

no, en mä ees KEKSI neljää pukeutumistyyliä, jotka on pinnalla nyt...

...joten kirjoitan fanitytöistä.
srsly.

kirjoitan mm. siitä, että en osaa enää käyttää hameita koska Dean Winchester, mikä on mun mielestä tosi karua, ja siitä että mun vaatekaappi ei mahdu kiinni, koska bändipaidat. ja siitä, että oon ostanut vaatekaapin (ja lattian, kaks pöytää ja yhden korikon) täyteen vaatteita, jotka liittyvät jotenkin Supernaturaliin: ei varsinaisesti SPN-fanituotteita tai mitään, mutta ruutupaitoja. revittyjä sinisiä farkkuja. basic t-paitoja, ja ihan mitä ikinä keksitäänkään.

koska hei, FANITYTTÖILY ON KIVAA, END OF STORY.

3/5...

voi ei oon niin onnellinen että itkettää. ♥

tosin ärsyttää että kaikkein kivoin rästeistä (tuotteiden suunnittelu) on jo tehty, jollei lasketa sitä että mun pitäis vielä suunnitella jollekin julkkikselle asukokonaisuus, mut ainoa, joka mulle tulee mieleen, on Britney Spears, enkä perkele sille oo suunnittelemassa yhtään mitään, koska ainoa mitä tähän hätään siitä naisesta tulee mieleen, on farkkushortsit joista tulee taskut ulos.

ei jumalauta. mä en pääse ikinä nukkumaan, mut ei se haittaa, koska mulla on vitusti ES edelleen!

okei, puoltoista tölkkiä. mut niillä pärjää ainakin aamukahdeksaan, jolloin kävelen kouluun, lätkäisen viisi kansiota Maaritin nenän eteen pöydälle ja sanon IN YA FACE, BITCH, VÄITIT ETTEN VALMISTU NYT.

koska kello on yksi, ja hei beibet, mulla on ihan hyvä fiilis tän kanssa!

koulua. Helvetistä itään jumittaa vieläkin 28 k:ssa, mutta ei mua kiinnosta

koska hei, musta tulee huomenna vaatetusompelija. ennemmin ammun itseni kun jätän valmistumatta ajallaan TAAS.

2/5 valmista! enää viimeinen rutistus, ja vuorokauden kuluttua voin taas hengittää vapaasti... ja kirjoittaa niin maan perkeleesti.

ainoa asia, joka kantaa nnäitten koulujuttujen kanssa, on mun suloinen djinni-tyttöni, jonka kimppuun pääsen pian taas. pian, pian, pian.

jos en nukkuiskaan tänä yönä yhtään? huomenna on pyjamabileet mun ihanien pienten tipusten (=feenixien) kanssa, ja voi hurraa. tänä yönä en nuku, huomenna menen ja palautan JOKA. VITUN. IKISEN. TYÖN. joka mulla on kesken, ja sen jälkeen olen onnellinen, menen Lotalle nukkumaan, herään ja lähden pyjamabileisiin ja oon vaan onnellinen.

koska huomisen jälkeen mulla ei oo stressattavaa. työpaikka vois tietty olla ihan kiva, mut sitä varten mulla on työkkäri.

♥

niin no, 28k rikki...

ja pitäis silti vielä koulua tehdä.

BEIBE, PYSTYN TÄSSÄ KUUSSA SEKÄ SAAMAAN VAATETUSOMPELIJAN PAPERIT ETTÄ VOITTAMAAN NANON.

koska hei, mun tekstiin pätkähti just söpö djinni-tyttö.