IRC-Galleria

LOTTA OSTI MULLE SKYRIM

EI TUU OLEMAAN KKAMALAA JA TYLSÄÄ ENÄÄ IKINÄ

VOI LUOJA MUN ELÄMÄ ON HYVÄÄÄÄÄÄ

Arvatkaa kuka muuttaa kolmen viikon kuluttua. Kaksioon. Tyttönsä kanssa.

Voi onni. <3

Today I saw my hero fall apart
The one who taught me to be strong

31101930-02012014

oon kuullut juttua, että jengi työskentelee paljon paremmin deadlinen alaisena.

no joo, luen tässä läpi viimeisintä 15 000 sanaa, jotka kirjoitin vuorokaudessa kun oli NaNon viimeinen päivä...

ja musta tuntuu että tää teksti on oikeesti hienoa. kaipaa editointia, mutta mä pidän tästä.


Mä kuvittelen mieleeni raskaan verhon. Punaista samettia, sellainen, josta tulee mieleen lähinnä pornoelokuva, jollaista mä en ole ikinä katsonut. Punaista samettia raskailla laskoksilla, vähän niin kuin esiriput näyttämön edessä. Niiden verhojen takana on jotain, mitä mä haluan, niiden verhojen takana on kaikki lavasteet, jotka näyttävät mulle, missä näytelmässä mä olen, olenko mä Macbethissä vai Seitsemässä veljeksessä, ne lavasteet kertovat, mitä mun täytyy esittää, ja mä varmasti osaan näytellä, kunhan mä tiedän, mitä siellä on.

Mä en kuitenkaan halua ihan vielä tietää. Mä siirryn aivan verhojen eteen ja ojennan käteni, mä raotan toista verhoa vähän, niin että mun takaa päin osoittavat valot osuvat pölyiseen puulattiaan verhojen takana niin, että mä en näe lavasteita… mutta mä näen jonkun toisen. Jonkun, joka näyttää multa, ja joka hymyilee mulle ja joka tietää, mitä kuuluu tehdä.

Ja mä muistan, miten mun täytyy asetella ajatukseni, että mä pystyn samaan, mihin Ella, äiti ja isäkin, samoin kuin Samuel. Mä muistan millä tavalla mun täytyy vääntää sanoja, jotka eivät olisi vielä vartti sitten merkinneet mulle mitään, ne ovat vähän niin kuin taikasanoja, jotka eivät tee mun aivoissa järkeä mutta jotka kuitenkin kuulostavat tutuilta ja oikeilta. Mä vääntelen sanoja mielessäni, ja mä rauhoitun, mun lihakset rentoutuvat ja mä pystyn hymyilemään. Mä avaan silmäni ja väännän sanoja mielessäni tasan oikein, niin paljon että mä pystyn ojentamaan käteni, ja mä väännän yhtä tavua – kah – niin, että käden heilautus heittää sekä Ellan, että äidin, että isän, että Samuelin, pitkin seiniä, ne lentävät kaikki sievässä kaaressa mun Chris Evansilla päällystetyille seinille. Otso romahtaa alas, ja mä katson lattialla retkottavia rakkaitani, ja mä hymyilen. Koska ei, ne eivät ole mun rakkaitani.

Mä kävelen Otson luo, joka katsoo mua silmät selällään, ja sen lihakset nykivät niin että mä tiedän, että se painii samojen ajatusten kanssa kuin mä äsken: että sen pitäisi juosta, mutta sen jalat eivät toimi. Mä kumarrun, ojennan käteni sille, ja se tarttuu siihen ja näyttää saman tien katuvan sitä.

”Juokse, Otso”, mä sanon pehmeästi. ”Nyt jos koskaan sun täytyy juosta. Mä en tiedä, kauanko nuo ovat pihalla, ja meidän täytyy päästä pois täältä.”
”Miten niin meidän?” Otso kysyy hiljaa ja katsoo mua vakavana. ”Mä en ole lähdössä sun kanssa yhtään mihinkään.”
”Jos sä arvostat henkeäsi ollenkaan, sun täytyy nyt juosta.” Mä tarjoan sille kättäni, josta se päästi äsken irti, ja se katsoo sitä pitkään.

Ja Otso laskee mielessään kolmeen – mä en tiedä, miten tiedän sen, mutta niin vain mä tiedän – ja se tekee niin. Se tarttuu mun käteen ja me juostaan. Ilman kenkiä taas, ja tällä kertaa ulkona on vain märkää, ei loskaista, ja me juostaan ihan vitun lujaa. Me juostaan sen autolle, ja paholaisenansoja ajattelematta mä sujahdan istumaan Audin etupenkille, napsautan turvavyön kiinni, ja Otso sujahtaa mun viereen, ja me lähdetään taas lentävästi ajamaan poispäin. EI ehkä Pihtiputaalle tällä kertaa, mutta me lähdetään, ja mä suljen esirippua sen verran, että uskallan hengittää pelkäämättä, mitä siitä seuraa.

onks normaalia et mun pikkusormi on ollu viimisen tunnin puutunut

hakkaan koko ajan sillä vahingossa capsia

kettu että ärsyttää

Mitä
» kuuluu? - väsymystä lähinnä
» kuuntelet? - en mitään, mietin et kirjoittaisinko vai kattoisinko supernaturalia joten ei oo viel musiikkia
» söit viimeksi? - ranskalaisia
» joit viimeksi? - pepsi maxia

Paikka
» jossa olet nyt? - kotona
» jonne menet seuraavaksi? - huomenna aamulla menen työkkäriin kykkimään vaihteeks
» josta viimeksi tulit? - Lotalta
» jossa viimeksi nauroit? - ^
» jota et unohda koskaan? - no ööö, aika laaja kysymys.
» jonne aiot huomenna mennä? - työkkäriin, käyn varmaan eurokankaassa ettimässä matskuja yhen pienen pojan joululahjaan, lotalle joo jossain välissä

Henkilö
» joka pussasi sinua viimeksi ? - Lotta
» joka piti viimeksi sinua kädestä kiinni? - Lotta
» jolle kerroit murheistasi? - Lotta
» joka saa sinut aina nauramaan? - ei kukaan aina
» joka viimeksi halasi sinua? - Lotta
» joka viimeksi teki sinut iloiseksi? - isi
» joka sai sinut viimeksi itkemään? - minä?
» jonka kanssa on parhaimmat muistosi? - salë Julia
» jonka seurassa voit olla oma itsesi? - onhan niitä
» joka viimeksi suuttui sinulle? - isi varmaan
» jolta haluaisit pyytää anteeksi? - en keneltäkään
» joka merkitsee sinulle eniten? - öää, Aapustiina, Lotta, Julia

Oletko koskaan
» saanut ketään itkemään? - joo
» nähnyt jonkun kuolevan? - joo
» itkenyt kavereidesi edessä? - koskapa en itkeskelis
» nauranut kun joku on kaatunut? - joo
» saanut rikosrekisteriä? - en
» ollut poliisiauton kyydissä? - en kyydissä, mut oon ollu sisällä!
» suudellut tuntematonta? - tiesin nimen mut siinä se
» sytyttänyt tahallisesti tulipaloa? - muille se on metsäpalo, maisalle se on nuotio
» soittanut pilapuheluita? - joskus pikkumaisana
» kontannut keskellä koulun lattiaa? - jooo varmasti

Oletko
» Nukkunut jonkun toisen sängyssä ? - missähän oon viettänyt viimiset... neljä viikkoa?
» Suudellut kotonasi jonkun tytön kanssa ? - :DDDDDDDDDDDDD joo
» Suudellut kahden eri ihmisen kanssa samana iltana ? - joo
» Rakastunut ? - njoo
» Makoillut vastakkaisen sukupuolen kanssa sängyssä tekemättä mitään ? - joo
» Ollut saunassa yli kolmen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ? - hei se on partio

Rakkauselämästä
» Oletko nyt rakastunut - rakastunut on kumma sana, en ota kantaa
» Uskotko rakkauteen ? - joo? kemikaaliseen reaktioon sun aivoissa, kyllä uskon
» Oletko koskaan särkenyt kenenkään sydäntä ? - ei sydämet mee särki
» Onko kukaan särkenyt sinun sydäntä ? Monesti ? - ei sydämet vieläkään mee särki
» Tuntuuko rakkaus sinusta turhalta ? - ei se kai
» Uskotko rakkauteen ensi silmäyksellä ? - en
» Pelkäätkö sitoutumista ? - hell yeah. sitä täs opetellaan koko ajan, oppimaan taas luottamaan johonkuhun tarpeeksi
» Onko sinulla koskaan ollut salainen ihailija? - :D:D:D:D joo
» Luuletko hänen ajattelevan sinua nyt? - en :D:D

Frendit
• Onko sinulla kavereita? - oha noita
• Entä parasta ystävää? - on
• Mitä teette ystäviesi kanssa? - mitäpä ei
• Shoppailetteko? - ei meillä oo kellään varaa sellasiin
• Luotatko kavereihisi? - kyllä
• Onko sinulla mennyt kaverisuhteita poikki? - on
• Onko sinulla mies- vai naisystäviä enemmän? - onhan noita tyttöjä

Tänään
• Mitä teet? - tässä lojuskelen
• Mitä syöt? - en mitään, aattelin pepsiä juoda niin maan perkeleesti
• Näätkö ystäviäsi? - en mä nyt enää, mut näin tänään Juliaa ja Lottaa!
• Oletko kotona? - joo
• Ostatko jotain? - oon ostanut paljon kaikkea tänään, mut en enää tänään kyl ku lähikauppaki menee kii 18 min kuluttua
• Odotatko huomista? - JOO! työkkäriin! setvimään työpaikkoja! sen lisäks pääsen tekemään yhelle 120-senttiselle ipanalle modatut vaatteet ja OUJEEEAAAHHHH

Suhteista
Seurusteletko, oletko sinkku vai jotain siltä väliltä? - seurustelen toki
Mikä on tärkeintä seurustelusuhteessa? - voisin kertoa paljonkin eri asioita, mutta muotoillaan näin: oon onnellinen suhteessani, jossa ollaan yhtä sekopäisiä ja kaaoottisia. asiat sujuu hyvin ja sitoutumiskammomaisa on ilmoittanut menevänsä naimisiin heti kun sitä kositaan oikealla (1900 euroa maksavalla) sormuksella silleen kun se tahtoo. kuulostaa karulta, mut aika paha.
Onko ikä vaan numeroita, vai vaikuttaako se suhteeseen? - varmasti joidenkin suhteisiin vaikuttaa
Onko sinulla sisaruksia? - isosisko ja aapustiina
Onko nyt ketään poikaa, kenet haluaisit elämääsi? - no ei nyt ketään sen enempää ku on jo

Muuta
Seuraava suudelmasi? - huomenna
Mitä biisiä kuuntelet? - Wrecking Queensin Fed up
Haluaisitko lävistyksiä? Mihin? - en mä enää oikesetaan mitään, mietin et voisin toisenkin nännin lävistää mut näääää
Katso ulos ikkunasta, mitä näet? - pihan
Minkä värinen paita on päälläsi? - tämmönen sinisävyinen
Oletko tänään yksin kotona? - en
Vihaatko ihmistä, joka soitti sinulle viimeksi? - työkkärin täti? RAKASTAN SITÄ koska sen tehtävä on auttaa mua saamaan duunia.

todistus 1 ja todistus 2 kädessä. lakki päässä. juhlat juhlittu, partio pahoitti taas mieleni (kiitti näistä hei sädäri).

mutta nyt kun olen työtön työnhakija niin mulla on aikaa. mulla ei oo muuta kuin aikaa.

oon oikeesti aika onnellinen.

JA SAIN UUDEN PARHAAN YSTÄVÄN, MEINAAN

ÄITI JA ISI
OSTI
MULLE
YLEISKONEEN

NYT VOIN TEHDÄ SUPERISTI HYVÄÄ PULLAAAAAAAAAAA

Todistus 1/2 vartin kuluttua, 2/2 viideltä.

Nyt et maisa itke. Helpotus on helpotus, ja oon vain onnellinen. <3

”Helena, kyllä tää selviää”, se kuiskaa vasten mun niskaa, ja musta tuntuu, että jos mä jaksaisin, mä purskahtaisin itkuun. Se on yhtäkkiä taas hurmaava, luotettava ja ystävällinen, mikä on ihan kivaa vaihtelua siihen, että se on tuntunut koko ajan syyttävän mua ihan kaikesta mitä vaan voi keksiä. Kaikki on mun vika, ja mikään ei ole hyvin. On mun vika, että meidän piti ajaa kuusisataa kilometriä, mutta mua ei kiinnosta. Mä käännyn ympäri ja painan huuleni sen huulille, takerrun siihen tiukemmin kiinni, vien kädet sen takatukkaan josta ei saa kunnolla edes otetta ja sotken käteni sen hiuksiin, pidän sitä paikoillaan ja vedän vielä lähemmäs. Mä tarvitsen sitä, mä tarvitsen sen kosketustsa ja sitä, että se pitää mua sylissään ja koskettaa mua, vetää mun t-paidan helmaa ylemmäs ja lukitsee toisen kätensä, sen joka ei ole mun niskassa, mun lantiolle. Mies silittää peukalollaan mun lantioluuta ja vie kolme sormeaan alushousujen alle koskemaan lantion ihoa sieltäkin, ja mä huokaan vasten sen huulia.
”Kaikki selviää”, se mutisee vasten mun huulia, ja mä puren sen alahuulta hiljentääkseni sen. ”Helena, ihan oikeasti”, se jatkaa välittämättä mun yrityksestä hiljentää se.” Ei ole mitään hätää, mä lupaan että me selvitetään tämä juttu. Sä tapaat huomenna sen Ellan, ja me selvitetään, mitä täällä tapahtuu.”
”Mutta jos kerran poliisitkaan eivät tiedä, mitä on tapahtunut, miten me voidaan selvittää?”
”Koska muistatko sä, kun mä kerroin että me ollaan kaksi tämän maailman tärkeintä ihmistä? Mä tarkoitin sitä. Me ollaan, koska ei ole enää jumalaa, joka voisi määrätä että asiat selviävät ja että sivullisten ei tarvitse kärsiä. EI ole jumalaa, mutta me ollaan jumala sen tilalle. Ja oikaistaan asiat, niin kuin jumalan kuuluisikin tehdä.”
”Lupaatko sä?”
”Mä vannon, Helena. Ihan minkä tahansa kautta minkä sä haluat. Sun, mun, mun kuolleen äidin ja sun kuolleiden vanhempien kautta.”

Se vastaus riittää. Lopultakin Otso voi antaa mulle vastauksen, joka riittää mulle, ja mä takerrun mieheen entistä tiukemmin, annan sen vetää t-paitani pois ja mä vedän sen paidan pois ihan vain kiiitokseksi siitä, että mä kaipasin tuota. Mä tarvitsin sitä, että se kertoo että asiat selviävät, ja mä kaipasin sitä että se hiljentää mut suutelemalla mua. Mä tarvitsin sen käsiä vartalolleni ja mä tarvitsin sen kiinteitä lihaksia omien käsieni alle, ja lopultakin tämä on riittävästi.

Koska asiat selviävät. Mä olen tulossa hulluksi, mä tiedän sen. Mä näen Kuutin paikoissa, joissa se ei voi olla, mutta asiat selviävät. Mun veljeni ei selviä ilman demonia sisällään, mä tiedän senkin, mutta asiat selviävät.

”No onko tää totta?”
”Totta kuin kirkonrotta, kuten sanotaan.”
”Ei kukaan edes sano niin.”
”Jos sä et olisi sä, mä jaksaisin vääntää tästä vaikka kuinka kauan.”
”Mitä sä tarkoitat tuolla? Miten niin, jos mä en olisi mä?” mä kysyn neuvottomana. ”Anna mulle vastauksia, tai painu helvettiin mun päästä.”
”Tiedätkö sä, kuka sä olet?” Kuutti kysyy ja hymyilee kiinnostuneena.
”Joo. Helena Lintunen, melkein yhdeksäntoista, hauska tavata. Sä voisit vuorostasi kertoa, kuka sä olet.”
”Ei mulla ole varsinaisesti nimeä”, Kuutti sanoo ja hymyilee. ”Kyllä sä sen tiedät. Sä tiedät, millaisia me muodonmuuttajat ollaan – me tullaan kuitenkin samasta paikasta.”
”Jaaha?”
”Taivaasta.”
”Mä en nyt kyllä ihan voi allekirjoittaa tuota väitettä. Tai siis, did you fall from Heaven, ’cause you look Satan to me –”
”No sähän olet.”
”Anteeksi?”
”Ei Saatana. Se on paska jätkä. Mutta Lucifer.”
”Jaaha?”
”Valon tuoja. Aamutähti, kointähti, Venus –”
”Kuutti, nyt sä selität vielä pehmoisempia kuin yleensä.”