On järkyttävää olla näin helvetin, järjettömän onnellinen.
Hääpukua väännän tässä, eikä se onnellistuta - eikä sekään, että yksissä pienissä pippaloissa tuossa itsenäisyyspäivänä nähdään mun toteuttama puku. Ei.
Mä olen onnellinen siitä, että mulla on kämppä, joka on hirveässä kaaoksessa. Mä olen onnellinen siitä, että mulla on nainen, jonka sormus mun vasemmassa nimettömässä on. Olen onnellinen siitä, että koko kämppä haisee kissanpaskalta, koska ei olla löydetty ihan sitä sopivinta ruokavaihtoehtoa meidän Dalekille.
Olen onnellinen siitä, että mennään Ikeaan käyttämään rahaa, jota meillä ei ole, asioihin, joita me ei tarvita. Kissa saa oman maton, ettei koko kämppä oo täynnä kissanhiekkaa (Dalek on niin siisti kissa että sotkee koko hiekkalaatikon ympäristön viiden metrin säteellä kun yrittää peittää kakkansa).
Olen onnellinen työpaikasta, jossa oon roikkunut viimeisen viikon vaan koneella ja lukenut vanhoja tekstejäni.
Olen onnellinen Lotastani.
Vielä joku päivä aion naida tuon naisen. Jos haluat sanoa, että se on väärin ja loukkaa sun heterouttasi ja/tai uskontoasi, niin tee muille palvelus ja ole hiljaa. Anna mun olla onnellinen.