Onneksi galtsupäiviksen yläreunassa lukee päivän nimi ja numero, muuten olisin joutunut miettimään pitkään onko tänään keskiviikko vai tiistai vai mahdollisesti joku muu, aivot blurraa arkipäiväiset kokemukset mukavan etäisiksi. Bluffasin tämänpäiväisen tentin totaalisesti, mutta parasta/pahinta/huomionarvoisinta/ihansama on se, että taisin päästä siitä jopa kevyesti läpi. Torstaina iltajunalla Helsinkiin, tätä ei voi tarpeeksi alleviivata! Ja Ähtärissäkin käy ihan mielellään kun näkee tovereita, ja pian pakataan Lotan kanssa reput (weighing up to 10kg with maximum dimensions of 55cm x 40cm x 20cm is permitted.)
Parasta on olla matkalla. Ei perillä eikä missään lopullisesti, vaan aina lähdössä ja tulossa, koska vain siinä voi muodostaa käsityksen itsestään, sillä siinä pysymättömyyden tilassa ei ole muuta.