Tekeekö melankoliassa ryytyminen meistä jotenkin pohjimmiltaan tyytyväisiä; tunnemmeko mielummin ikävää kuin ei-mitään, vaikka ei-minkään tunteminen olisi paljon helpompaa?
Ilmeisesti niin, ainakin sellaisina iltoina kun ei osaa mennä nukkumaan, vaikka viikon univelat kirvelee silmissä ja vaikka on monta tuntia putkeen kuunnellut sellaista entisistä arkistoista esiinkaivettua musiikkia, joka ei ole hyväksi hataralle mielenrauhalle.
Mutta mielummin tämä kuin a patia ja henkinen lobotomia.
Tietää vanhenneensa, kun tajuaa ansaitsevansa tämän ja viipyy siinä vapaaehtoisesti.
..boom.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ei muuta, mutta: 24.07.
- [Ei aihetta] 15.07.
- "Kun minulta viedään kaikki, autan k... 12.07.
- [Ei aihetta] 04.07.
- Voisikohan 04.07.
- The only guarantee in life is a life worth ... 01.07.
- "Mieti jos ottaisit kuvan just tästä ... 28.06.
- "This song makes me wanna rape bit... 15.06.
- Facebookin sen todistaa: 10.06.
- I got two sets of headphones, I miss you... 06.06.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (60)
- ▶ heinäkuu 2009 (5)
- ▶ kesäkuu 2009 (5)
- ▶ toukokuu 2009 (6)
- ▶ huhtikuu 2009 (10)
- ▶ maaliskuu 2009 (11)
- ▶ helmikuu 2009 (10)
- ▶ tammikuu 2009 (13)
- ▶ 2008 (152)
- ▶ 2007 (73)
- ▶ 2006 (7)