IRC-Galleria

Ihana tuttu onttous on palannut. En tunne mitään. Takana vajaa kolme tuntia horroksessa vietettyä unetonta yötä. edessä vierailu maalle, missä äiti saattaa jopa rohjeta kysymään "Ai miksi sä et nuku?"

Niin no enpäs tiedä...

Mä en ees tiedä mikä loppujen lopuksi avasi kaikki haavat eilen. Oli vaan taas sellainen päivä, että ei kyennyt ponnistelemaan mihinkään suuntaan. Ei vaikka kuinka hetkittäin rimpuilikin. Voihan se olla, että mä stressasin tota vierailua maalle jo etukäteen. Mutta miksi? Mä selvisin joulusta. Mä selvisin siitä hirveästä marraskuun lopun vierailusta, jolloin mä opin, että ei mun kyynelet sinne mahdu. Mikä nyt on niin kamalaa, että en saa sen takia edes nukuttua.

Ei tämä siitä johdu. Eräs ystäväni kertoi, että eron jälkeen on usein vaihe, jolloin kaikki kyyneleet vain on itketty, etkä tunne enää mitään. Mulla on nyt sellainen olo. Kaksi edellistä päivää olen itkenyt, mutta nyt tuijotan tätä näyttöruutua silmät ilmeettöminä ja hörin miljoonatta kahvikuppiani. Rakkaan ystäväni, joka ei myöskään kestä tuskaansa, kanssa olemme haaveilleet lobotomiasta. no ei tääkään kivaa ole. Toivotaan, että viimeistään tänään illalla tunne-elämäni palaa normaaliin.

Olen kokeillut lähes kaikkia mahdollisia keinoja päästääkseni irti. Ja kai mä olen saanut päästettyäkin. Ainakin jollain tasolla. Mutta mitä tää sitten on? Aivan kuin musta ei olisi jäljellä enää muuta kuin ulkokuori, joka jollakin ihmeen kaupalla pysyy tossa kylmässä viimassa kasassa. Puristan itseäni tiukemmin hetki hetkeltä, jotta en hajoaisi palasiksi.

Eilen kuulostin kuulemma iloisemmalta. Olen kuulemma vapautuneempi. Väitän itsekkin "vanhan minän" tekevän, siltä osin kuin sitä jäljellä on, paluuta. En jaksa enää esittää. En jaksa enää teeskennellä. En jaksa enää taistella. Voisko joku tulla ja ristiinnaulita mut Hämeenkadun varrelle muistuttamaan kaikkia pitämään kaikin tavoin kiinni siitä, mikä heille on tärkeää?

naapurin lapset on kuulemma sitä mieltä, että iskän toinen koti oli kivempi...

voi kuulkaa mä oon ihan samaa mieltä! voitteko lähtee sinne takas...? kiitos!!

Missä vaiheessa mun elämä on mennyt siihen, että hörin aamukahvia koko iltapäivän?

Todennäkösesti siinä vaiheessa, kun painajainen, johon ehdin jo täysin kyllästyä, jätti mut vihdoin rauhaan... Mielenkiintoisia aikoja... just joo!

Ensimmäinen vaihe: (se pisin)

Haluan mennä nukkumaan. En mitään muuta halua niin paljon, kuin vaan päästä nukkumaan ja vaipua edes tunniksi kahdeksi horrokseen, pois tästä maailmasta. Tästä maailmasta, jossa kaikki satukirjojen hirviöt ovat heränneet eloon ja saalistavat minua jokaisena valveillaolon hetkenäni... Sitten tajuan herääväni. "Nukuin!" "Minä hemmetti soikoon onnistuin nukkumaan!" Katson kelloa. Olen nukkunut puolituntia. Mitään merkkiä unista, jotka saisivat minut uskomaan johonkin valheelliseen todellisuuteen, jossa elämäni edes jollakin tasolla muistuttaisi onnellista, ei kuulunut taaskaan.

Toinen vaihe: (se tuskaisin)

Alan olla niin väsynyt ja voimaton. Pakkohan unen on tulla. Johan se alkaa olla täysi mahdottomuus, että ihminen ei nuku. Alan vihdoin saada nukuttua. Alan vihdoin nähdä unta. Yhtä unta. Sitä samaa raastavaa painajaista kerta toisensa jälkeen, joka imee minusta viimeisetkin energian rippeet. Se uni on niin kamala, että en halua siitä tänne kirjoittaa, pitäisitte minua... noh... pidätte ehkä jo... Aloin siis vihdoinkin kyetä nukkumaan. Unijaksoni pitenivät, mutta nukkumiseni oli edelleen katkonaista. Heräsin aina samassa kohtaa painajaistani, vaikka kuinka olisin halunnut selvittää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Joskus päätin kokeilla nukahtaa uudelleen herättyäni painajaiseen. Saatoin nähdä samaa unta kolme kertaa yön aikana. Tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että en enää halunnut nukkua. Valveilla oli kamalaa, mutta unessani vielä hirveämpää. Hereillä ollessani en enää pystynyt keskittymään mihinkään, niin väsynyt olin.

Kolmas vaihe: (se tuorein)

Minulla on asiat "hyvin". Elämässäni on ihania asioita. En vain oikein osaa niistä vielä nauttia. Ehkä ajan kanssa. Asia, jota olin panikoinut lähes viikon etukäteen, sujui yllättävän hyvin. Olin varma, että painajaiseni nyt jättää minut rauhaan. Niin se tekikin. Energia alkoi palata suristen kehooni. Se tosin johtui tanssista, ei siitä, että olisin saanut nukuttua yhtään sen paremmin. Edessäni oli äärimmäinen testi. Olin viettänyt päivän, jona olin hymyillyt... siis sydämestäni ja aidosti hymyillyt ja vielä tarkottanutkin sitä. Valmistaudun nukkumaan. Unta ei tule.... " no johan on perhana, miksei se nyt tule?" Kolme ja puoli tuntia kieriskelen sängyssä puristellen vuorollaan jokaista kolmesta tyynystäni ja yhdestä unilelustani, kunnes jokin irrottaa minut tästä maailmasta. Herään herätyskellon ääneen! "Kello on kymmenen aamulla!!! olen nukkunut lähes seitsemän tuntia!!!" Painajaiseni oli poissa. Ainakin toistaiseksi. Mutta edessäni oli nyt uusi ongelma, sellainen, jota en osannut odottaa. Olin nähnyt ihanaa unta. Oikeaa unta, jossa asiat olivat hyvin. Päätin sammuttaa herätyskellon. En uskonut, että tätä voisi jatkua kovin kauan, joten onhan minulla kaikki oikeus nauttia tästä niin pitkään, kun vain voin. Nukuin viisi tuntia lisää. Heräsin. Juoksin vessaan oksentamaan. En ollut nukkunut aikoihin näin pitkään ja kroppani oli kait ihmeissään. Tuijotin itseäni vessan peilistä. Näkyni jälkeen kurottauduin jälleen oksentamaan. Tätäkö se nyt olisi? Olen muuttunut tyhjäksi kuoreksi, jonka voi todeta jo paljain silmin, tuntematta minua sen paremmin. Seuraava yö sujui samoissa merkeissä. Samaten sitä seurannut aamu. Uneni ovat niin ihania, että en halua herätä.

Kolmatta vaihetta on nyt kaksi yötä takana. Minkäänlaista käsitystä siitä, kauanko tätä on edessä, ei ole. Öistä on tullut minulle taistelukenttä. Samaten kuin päivistäkin. Päivät kykenen selättämään ystävien avulla. En ole yksin. Yöt? Minun on vain selvittävä ja voitettava unieni demonit.

KIRJA

Sivu sivulta minua luit
Vai selasitko vain?
Ymmärsitkö edes lukemaasi?
Nyt revit sivuja irti
Revit ja revit
Toinen toisensa jälkeen
Revit irtonaisia sivuja
Pieniksi liuskoiksi
Toisen jätät tänne
Toisen viet tuonne

Miten luulet minun niitä voivan kerätä takaisin?

Jäljelle jätät vain kannet
Jäljellä on vain kannet
Heität minut lattialle
Astut päälle
Viikon jälkeen nostat pöydälle
Käytät kahvikupin alusena
Toinen viikko
Tilkit vetoisan oven minulla
Kolmas viikko - nostat vihdoin
Hyllyyn pölyttymään

Miten luulet minun voivan niitä kerätä takaisin?

Viides viikko
Tipahdan itse hyllyltä
Löydän sivun
Löydän toisen
Löydän liimaa
Kokoan itseäni
Tulet kotiin
Yllätyt
Autat minua urakassani ja poistut
Kun olet nostanut minut takaisin hyllylle
---
SEURAAJA

Sinun maailmasi leijailee minun saavuttamattomissani
Minun osani on ryömiä nelinkontin maassa
Ja puristaa käsiini hiekkaa
Jonka päällä sinä olet kävellyt
Syön sisääni pieniä kiviä, joille kengänkantasi ovat astuneet

Kylmä sade huuhtoo jalanjälkesi edestäni
Se saa pitkäksi kasvaneet hiukseni takertumaan
Matalien puiden oksiin
Revin hiukseni irti, jotta en eksyisi polultani
Vaatteeni ovat kuraiset ja märät, mutta en minä niitä tarvitse

Saavun jyrkänteen reunalle
Minun on tehtävä valinta
Sinulla oli voimaa hypätä rotkon yli
Sinä olet kuin kaunis balleriina peilisalissa
Minä olen voimaton ja kiinni karhunraudoissa
Yritänkö hypätä?
Yritänkö yhä sinua seurata?
Jos voimani eivät riitä
Ei minua enää ole
Jos käännyn takaisin
Ei sinua enää ole
---
UNETKIN JO KOSTAVAT

Seison yksin pakkasessa
Unohdin kai vaatteeni kotiin
En tiedä missä olen
Muistan tulleeni tänne
Sen jälkeen
Kun sinä olit nauranut minulle
Olen sinulle pelkkä vitsi
Rikoin oven juostessani sen läpi

Mutta sinä juokset perässäni
Miksi?
Pyytelet anteeksi
Miksi?

Tunnen kuinka kyyneleet alkavat virrata
Kuulen vain oman huutoni
Mutta en saa selvää sanoista
Kuinka voit tehdä minulle näin?
Kuinka rakastamaansa ihmistä voi vihata näin?

Sinä selität kaiken
Ymmärrän jälleen, että kaikki oli minun syytäni
Mutta en silti ymmärrä aivan kaikkea

Autat takin päälleni
Minulla on silti kylmä
Ehkä lopetin jo huutamisen
Ehkä
Saatat minut sisään
Alan etsiä vaatteitani
Kuulen naurua

Herään
---
VERETÖN

Olen heitteille jätetty kuu
Emäplaneettani on tuhoutunut
Kierrän yhä kehääni
Tyhjyyden ympärillä
Uhmaan vetovoiman lakeja
En halua pois

Olen kuin ikuisuuden
Autiona ollut talo
Minut on tuomittu asumiskelvottomaksi
Ulkokuori on remontoitu
Mutta kodista ei saa kelvollista
Vaikka minuun sijoittaisi kaikkensa

Autio paikka herätti tuskaa
Yksin
Syöksyn kuiluun
Yksin
Hajosin palasiksi
Yksin
Lähden vaikka ryömimällä
Onneksi olen yksin
Julmaa mielihyvää
Hopeanharmaa ihoni
Pois imetty vereni
Onneksi olin yksin
---
SALAMAT

Sotkeuduin verhoihin
Joista sinä et pitänyt
Nyt ne hyökkäävät jo minunkin kimppuuni

Olemme salamoita
Välähdämme yhdessä niin hyvin
Nyt ehkä paremmin

Täällä on kylmä
Olen itse oma myttyni
Nauran itse perkeleelleni

Mutta kyllä me olemme salamoita
Välähdämme edelleen yhdessä hyvin
Nyt ehkä vielä paremmin

Joko/Tai

KAHVI VAI TEE?
Kahvi... liian usein kahvi, mutta se on hyväää :P

MUNA VAI KANA?
Olen kana, joten otan munan :D

YÖ VAI PÄIVÄ?
Nyt on kyl yö... ja aika usein tulee hengailtuu kotona näin öisin... päivät menee jossain muualla, mutta koska yöt on yksinäisiä, valitsen päivän

VALKOINEN VAI MUSTA?
Mustaa,mustaa!!! Minä olen musta... tosin tilasin just ihanan valkosen hatun :P

KYLMÄ VAI KUUMA?
Ehdottomasti kuuma... tää talvi vois mun puolesta mennä vaikka,vaikka... Kanadaan

KIRJA VAI ELOKUVA?
Tänään kirja... otetaan leffa vaikka huomenna

BRITNEY VAI JUSTIN?
Tällä hetkellä Britney... Ellei tässä sitten haeta takaa Justin Tayloria, koska silloin muutan mieleni?!?!

METRO VAI RATIKKA?
No enhän mä tollasista mitään tiedä... mä oon Lahesta... :D saatte opettaa mua sit jos itteni jostain metropolista syksyllä löydän :D

PEPSI VAI KOKIS?
No mulle tää ei oo silleen elämän suurin kysymys... mutta useimmiten Pepsi

OLUT VAI SIIDERI?
Yksi olut kiitos! Ja tulen kohta hakemaan toisen :D

LEFFATEATTERI VAI KOTIINVUOKRAUS?
Yleensä tulee enemmän kotona kateltuu, mutta jos sä maksat, ni lähetään vaa leffaan... mul on kumminki huono näkö... :D

URHEILURUUTU VAI TULOSRUUTU?
Kysyksä nyt varmasti oikeelta ihmiseltä? hmm... ehkä useemmin oon nähny tulosruudun... mutta eipä niillä ihmeempää eroo oo

BAARITISKI VAI TANSSILATTIA?
Music is my hot,hot sex!!!! Ihanne on se,että mun ei tarvis siellä tiskillä käydä ollenkaan, vaa joku hoitas sen mun puolesta... ni sit mun ei tarvis poistuu tanssilattialta hetkekskään... :D

KAUNIS VAI VIISAS?
Kaunista on kiva katsella, mutta pidemmän päälle valintani on viisas... niin itselleni, kuin toiselle... ihanne tietty molemmat yhes paketis... :P

BLONDIT VAI PUNAPÄÄT?
Hä?!?! emmää tiiä... punatukkaset tytöt on aika kivoja... oon huomannu... :D <3 ja mul on itellä kans punasta vähän tukassa... kai mä sit sen... hmm... tosin mun charlie <3 muutin mieleni...!!! :D

JÄÄKIEKKO VAI FORMULAT?
Haista ite!!!! Baletti

BANAANI VAI OMENA?
mm... anna mulle banaani... mutta lupaan,että en syö sitä linja-autossa

LOTTO VAI JOKERI?
molemmat on turhia, mutta jokeri enemmän turha...

KALJU VAI HEVITUKKA?
tukkaa,tukkaa enemmän tukkaa!!!! lyhyetki hiukset menee... mut kalju on vaa... no jos on söpö, ni kaljuki voi olla hot... mut,mut tukkaa!!!!!!! antakaa charlielle tukka takas!!! :D

VALOISA VAI PIMEÄ?
Pelkään pimeää, mutta olen oppinut siitä nauttimaan... kohtaan pelkoni, valitsen pimeän

LAIVA VAI LENTOKONE?
No lentäminenhän on periaatteessa pirun tylsää hommaa... joten siinä mielessä laiva, mutta mulla ei ole mitään kumpaakaan vastaan

SEKSI VAI SUKLAA?
no ni... tulihan täältä joku paha... hmm.. anna nyt sitä suklaata ja katotaan sitä seksiä sit myöhemmin... *nam...kiitos* ei mua kiinnosta kukaan niin paljon, että lähtisin siihen just nyt...

MUNKKI VAI NÄKKILEIPÄ?
no ei oo hirveesti kumpakaan syöty viimeaikoina... tota... näkkäri... jouluna meni liikaa herkkuja alas muutenki

RINNAT VAI PERSE?
Ihme kysymyksiä! Näytänks mä muka heterolta.

TIIKERI VAI PANDA?
Tiikeli,tiikeli,tiikeli!!!! moon hilveen helppotiikeli (vaikka suklaan valitsinkin tällä kertaa :P)

PANKKI VAI LUOTTO?
En ota vastaan kumpaakaan... :D maksu vain käteisellä... :D no ei vaa... mul ei oo luottokorttii, ni valinta on pankki

KYNÄ VAI KUMI?
Virheistä kuuluu oppia... joten kynä... ei pyyhitä kaikkia virheitä pois

KARKKI VAI KEPPONEN?
no riippuu sun kepposistas... jos siel on jotain tosi kesyy luvas, ni otan varman päälle ja valitsen sen karkin... mutta mut voi tulla yllättää sit jälkeenpäin niil kepposilla

VODKA VAI KOSKENKORVA?
tjaa... Patsy on mun idoli ja se ei kossusta mitään tiedä... plus,et viimeks ku mul oli kossupullo, ni ei siitä mitään iloo irronnu... vodkan kanssa on ollu hauskoja iltoja...

PYJAMA VAI PELKÄT ALKKARIT?
Jaa niinku nukkuessa? Ei mitää. Mä tykkään mun peitosta niin paljon etten haluu minkään tulevan meidän väliin :)

BATMAN VAI TERÄSMIES?
no daa!!! batman tietty.. joku teräsmies... okei se on ehkä ainoo supersankariks varsinaisesti syntyny... mut vähä ufo tyyppi... kyl mä batmanin kelkkaan lähtisin koska vaa... plus,et mä haluun jutella robinin kanssa ja vähän selvitellä tätä niitten suhdetta... :P

kovan panikoinnin, jonka myöhemmin totesin täysin turhaksi, jälkeen voin nyt todeta olleeni tänään onnellinen ensimmäistä kertaa sitten marraskuun jälkeen... :) ainakin tänään voin mennä hymyillen nukkumaan ja toivoa, että painajaiset vihdoin jättävät minut rauhaan...

Kauan tätä sitten kestää on eri juttu... :D mutta sen näkee sitten... juuri nyt tyydyn vähään... tyydyn siihen mitä tänään oli ja pidän siitä kiinni... kiitos :)

kai se alkaa olla ensimerkkejä siitä,että elämä jatkuu, kun löytää niistä surkeista asioista, joiden takia olet ollut hajalla, jotain komiikkaa... :D

tai sit se on vaan ensimerkki siitä, että unettomat yöt kostautuu ja alat muuten vaan hekotella mielipuolisesti... :D

Oli kumpi hyvänsä... nauraminen tekee välillä ihan hyvää

Rullaati,rullaati,rullaati,ruu...

Minä poika puksuttelen nyt eteen päin ja hiljaa hyvä tulee ja sillee... blaah!

Tää on kaikki niin nähty jo, että ei mua silleen jaksa ees kiinnostaa... ihan sama... ja mitä tulee asiaan, joka mua tällä hetkellä toiseks eniten hajottaa, niin antaapi sen ihan vaan olla... eihän nää mitään pikkujuttuja ole, mutta hittojakos minä sille voin... enkä aio sit pätkän vertaa puuttuu koko asiaan... Omasta puolestani en pelkää, enkä ole huolissani... mutta ku... :/ hmpf... ku oiski niin kiva vaan kääntää jostain kytkimestä koko juttu pois päältä, mutta ei mulla semmosia... : <

Tunne oli rampauttava, kuin rintaani olisi isketty suuri aukko, jonka seurauksena olin menettänyt tärkeimmät elimeni, niin että jäljelle oli jäänyt vain rosoinen avohaava josta yhä, pitkän ajan päästäkin, pulppusi verta. Järkeni sanoi, että keuhkoni olivat yhä kunnossa, silti haukoin henkeä ja minua huimasi, aivan kuin en yrityksistäni huolimatta saisi happea. Sydämenikin varmasti sykki, mutten kuullut sen sykettä korvissani; käteni olivat kylmästä siniset. Käperryin palloksi, puristin kylkiäni pysyäkseni koossa. Tavoittelin kaikin voimin turtumusta, pakoa tietoisuudesta, mutta se karkasi minulta.
Silti tajusin, että minä selviäisin. Tiesin mitä minussa tapahtui, tunsin kivun - menetyksen kivun, joka säteili rinnastani raastavina aaltoina päästä jalkoihin -, mutta pystyin sietämään sen. Minä kestäisin sen. Kipu ei ollut lieventynyt ajan mittaan, mutta minä olin vahvistunut kestämään sen.

Aika kuluu. Silloinkin kun se tuntuu mahdottomalta. Silloinkin kun jokainen sekuntiviisarin nytkähdys sattuu kuin tykyttävä avohaava. Aika kuluu epätasaiseen tahtiin, väliin merkillisinä pyrähdyksinä, väliin viipyilevinä suvantoina, mutta kuluu sittenkin. Minullakin.

Oli vain yksi asia, johon minun oli uskottava jaksaakseni elää: minun oli tiedettävä, että hän oli olemassa. Siinä kaikki. Kaiken muun minä kestäisin. Kunhan hän oli olemassa.

-Stephenie Meyer (suom. Tiina Ohinmaa)

se, joka panee, panee ketä panee, sillon ku panee ja niin usein ku nyt sattuu panee...

se joka ei pane, ei pane

:D