sydämmeni puristuksissa rakkaiden tuhotessa minua hiljalleen.. kaipuu.. ei se tunne sitä.. katoavaako kaikki oikeasti onkin ,luulin että niin vain sanotaan. .harhaa suurin osa tunteista.. liian suuria valheita ja raakaa murhaa unelmille. tahtoisi vain hymyillä kuunnellessa tekopyhää suruttelua, kyyneleet vaihtuvat aurinkoisen hymyn tilalle ja synkkä verho laskeutuu yllemme. unohdetaan toisemme.
pelkään katoavani ikuisuuteen ilman sinua..kynteni katkeilevat yrittäessäni kivuta pois tuskan kadotuksesta.. pelko saa minut putoamaan yhä syvemmälle ja syvemmälle pimeään.painajainen.
jalkani pettävät.. luhistun kylmälle asfaltille istumaan ja annan kyynelten sekoittua taivaalta putoileviin kristallipisaroihin. .. valkoinen mekko sateen kastamana liimautuu kiinni tärisevään ihooni ja saa minut palelemaan.. tuskissani yritän aukoa suuni mutta tuska sulki huuleni verenpunaiset ja rohtuneet. paljaat varpaani täynnä lasinsirpaleita kynnet haljenneina..sydän huutaa sinua kulta takaisin..mielessäni muisto rakkaudesta ja hellistä suudelmista.. mutta kaikki ei ole harhaa.. lensit luokse enkelten hymyilet pilvenreunalta ja suojelusenkeli liitää vierelleni ,tarttuu kiinni käsiini ja nostaa vielä ylös. lepää rauhassa rakas.
kylmään kömmin öisin peiton alle ilman sinua.. tuoksusi leijailee vielä asunnossani ja saa minut ikävöimään. .kaipuu.. painan pääni pehmeään tyynyyn ja ajattelen sinua tuntien sinut jo melkein taas lähelleni ja hengityksesi niskaani lämmittämään. sinä olet kuin uni josta pelkään herääväni..yksin.
kaunis maisema usvainen ja synkkä. .hiljalleen vaivuit uneen rakas.. toivon kyllä sinun vieläkin tulevan takaisin.. tuoksusi leijailee pimeissä ja hylätyissä huoneissa..pölyisellä lattialla pienet jalanjälkesi..askeleesi kaikuvat kodissamme kuolleessa..eivät ne minua säikäytä vaan painan vielä viimeisen kerran oman jälkeni sinun vierellesi..ajanmyötä muistot hälvenevät.ikävä ..