istuu taas se sama pieni mies siinä vanhalla penkillä..lukien sitä vanhaa sanomalehteä..se sama suru vieläkin kasvoilla,ei voi hän vain unohtaa. Vuodet kuluu mutta menehtyneitä kyynelin muistaa.
Tahtoisin juosta pimeään, nurkkaan synkimpään ja huutaa..huutaa niin lujaa ettei sen kaiku hiljene milloinkaan.Tahdon itkeä,itkeä niin paljon etten huomaa kuinka maailma sortuu ,ympäriltäni se hiljenee.
Lunta sataa . valkeana kaupungin likaiset tiet. Silmät suljettuina tulet minua hakemaan. . kaunis mekko päällä ,meikit poskille levinneinä. huudat pahaa oloasi ja hiivitkin salaa pois ,jättäen minut sinne yksin . juoksen pihalle etsien sinua mutta sinua ei enää ole.