IRC-Galleria

ruusun valkoiset terälehdet hiljalleen leijailee haudalle jo niin kauan kuolleen .. silmiin sumeena sattuu kyynelten peittämä suru ja kaipuu.. aamuisen usvan pimentävillä poluilla kuljen kaipaavin askelin luoksesi taas.. rikkinäisin polvin kumarrun hautakiven kauniiden kirjoitusten eteen.. olisit taas kulta luonani.. painan käteni nyrkkiin täristen, kynnet rikkoo heikot kämmeneni vihan kasvaessa sisälläni .. syyttömänä makaat pimeydessa maan painaessa kylkiluitasi ja selkärankaasi. anteeksi en saanut tulla mukaasi, niin kuiskasit kuoleman tarratessa sydämeesi.

kylkiluut kirkuu kauhun kumartaessa suudelmiimme... katso ..se taivas taas sammuu kuunpimennykseen.makaan keskellä merta... kylmää....meren kuolettavan suuret himoitsevat lihaani.tappaa turhuuttaan.. .

menneisyyden harhoista saavuit tuhoamaan kuihtuvaa unelmaa... haavat taas viiltyy käsivarsiin, saa minut hymyilemään....tunnen. verenpunainen haava kaunis kuin sinun unelma kipuna ranteissani... et ymmärtänyt...heräät...kylmyys lähelläsi.. otat minut lähellesi ja koitat lämmittää,viileä tuuli kulkee päältämme...katsot silmiini.. ne ovat jo sokaistuneet tähän maailmaan ,nyt vain kuolevan näen.. sydän pysähtyneenä keskeyttää verenkierron ja tekee minut itsekseni. kylmyys...luiset käsivarret tarraavat kiinni kuolevaa.. kuiskaa.. kaipaan .huuruinen vastaus lasiin maalautuu.. .anteeksi. mielessäin vain kipu .. viha... varmuus jonka sanoit minulle... se on ohi.entinen.

mielenvikainen mieli muuttuu entistä tummemmaksi. kituu pieni sielu suuressa valheiden maailmassa. rakkaus olikin vain tekosyy onnellisiin oloihin... kaikki pian paljastuu satuttaen jokaista herkkää ruumiinosaa.... lyö sielun tummiin mustelmiin ja verisiin untuviin... verenhukkaan kuolen. kyynel.

viikate viiltää heinänkorret halki.. tuokuu kaunis kesäinen maisema maalaistalon takapihalla. levähdimme nurmikolle kukkaisten peitämälle. suutelimme auringon sädehtiessä ja kuumottaessa hikisiä vartaloitamme...hiljaa kuiskaat.. hyvästit.

keksit tarinan rikkinäisistä unelmista..raapustit ikävän puiseen lattiaan ja sait minut siihen kompastumaan. kyynel lämpöinen kylmettyy lattian pölyiseen pintaan ..
kaipuu kaikuu ullakon natisevilla portaikoilla..saaden laudat halkeilemaan.särkyvää.

rakkaus riisuu surun yltämme..

seison suuren ihmisjoukon keskellä kaivaten kotiin turvaan. Hikipisarat otsallani, pyyhkäisen ne pois vapisevin käsin ja huokaan. Pelkään. Hengitän raskaasti.. yritän haukata ilmaa keuhkoihini..hengästyn.Huudan hiljaa sisimmissäni sinun nimeäsi. Katson ylös taivaan pilvilinnoihin .Tahdon pois. Rutistan käteni nyrkkiin ja valehtelen itselleni turvallisia sanoja. Suljen silmäni. Olen hetken hiljaisuudessa. Yritän kyllä.

rankaisen itseäni ruoskien sieluani surullisilla sanoilla.

olen pieni ihminen ,mutta omistan suuren suuria tunteita.