huuda minulle ja saa minut uskomaan.. itkien taas painan pääni tyynyyn ja huudan uniini etteivät taas muuttaisi todellisuutta ja saisi minua uskomaan hyvään.. liian hyvään. hymyyn joka maalautuu taas kasvoilleni .
tunnen kuinka luusi katkeaa ja kipusi huutaa nimeäni . en anna sinun olla taas se joka viiltää sen viimeisenkin viillon ranteeseeni.kaivetaan sitten yhdessä se kuoppa kun molemmet ovat sanoneet elämälle kiitos.
Älä nuku huusin silti hymyillen humalan sammuttaneelle. kirkkain silmin katsoit niin vain jonnekkin.. unelmiin toteutumattomiin.Hiivit ehkä kellon viisarin liikahtamisen jälkeen takaisin huoneeseen.. huoneeseen jossa on niin pimeää.Kello pysähtyy.