IRC-Galleria

-- ja kuka jaksaisi katsoa enää sen jälkeen, kun valot on sammutettu ja on hirveän pimeää ja pelottavaakin? missään ei ole edes varjoja, vaikka koko paikka onkin kuin yhtä suurta elävää pimeyttä. ja silloin jotkut huutavat, tai kiljuvat, ja kaikkia pelottaa entistä enemmän. silloin he tarttuvat toisiaan käsistä, etteivät eksyisi toisistaan, mutta jotkut eivät uskalla edes tarttua ojennettuihin käsiin, sillä pimeys verhoaa ne ja kietoo oman pahuutensa niihin. he ovat kaikista eniten kauhuissaan, juoksevat pois muiden luota ja pakenevat pimeiden rakennusten turviin.

mutta mitä muuta niissä on kuin pimeyttä ja sen takia he eksyvät, vaikka tahtoisivatkin palata. he nojaavat liikkuviin seiniin ja tietävät, ettei tätä voi kestää enää kauaa. jokin vaisto huutaa heille pelastuksesta, mutta mitään ei tule, mikään ei liiku ja kaikki on jo lakannut odottamasta. aika on paikoillaan, eikä edes paikoillaan, sillä silloin se kerran vielä saattaisi liikkua. se on jotain enemmän, aika on lakannut olemasta. ja heidän tietonsa on turha, sillä enää eivät ole voimassa mitkään lait eikä ainoakaan sääntö, mutta he eivät vielä ole sitä tajunneet.

mutta pian he tajuavat. silloin he valuvat seinien vierille, tuijottavat pimeyteen mitään näkemättä, lakkaavat tajuamasta edes pimeyttä, sillä se on niin luonnollista. on niin helppoa istua siinä ja tietää, ettei mitään enää ole eikä mitään tule. on niin hienoa nähdä pimeyden valuvan omaan ruumiiseensa, mutta lakata tunttemasta sen pelottavia käsiä ympärillään.

ja kun kaikki on jo ratkaistu, kaikki on selvää, mitään ei enää ole eikä mitään tule, on kaunista, kun mitään ei enää tarvita.