Niin täynnä pimeää,
niin täynnä häpeää.
Koristeltu kirkkaiden helminauhoin,
vielä enemmän kipeitten haavojen.
Silmät avaavat ovet todellisuuteen,
värittömään ja harmaaseen.
Tunnen lasienkelin sisälläni rikkoutuvan,
se on enää paria säröä vailla.
Vanhat säröt ovat umpeutuneet, mutta heikosti muurautuneet.
Toivon jonkun vielä minut nostavan pysyvästi jaloilleen,
jonkun joka osaisi lukea sydämeni käyttöohjeen.