valehtelun huomaa, jos tuntee ihmisen eleet
ja oon mäki joutunu kohtaamaa perkeleet
kuival maal, ilma airoi keskel venet
ja vaan yks tuhannest tulee pääsee läpi skenest
mut ei, ei kukaa meist oo sensei
vaik kompassi kusee, sä menet aina omii reittei
joten sun on pakko jatkaa
vaikket millää meinaa päästä eroo tästä
itkuu, paskaa miten jaksat angstaa
sä löydät ittes vaa omast päästäs
niinpä niin, tänään tähdätään tähtiin
on ollu hetkii ku ongelmat on vaa kasaantunu
meitsi niskaa, silti omin voimin noustu
harha askeleita, särkyneitä unelmii
hampaat kuluu puhki ku niit liikaa yhtee pureksii
ei valoo tunnelin pääs, mäkö aina vikaks jään
välil tyritään, mut loppuun asti yritetään
pää täynnä ajatuksii, ne ulos puran paperille
sen lisäks et avaudun mun frendeille
aivot lyö tyhjää, sydän pysyy silti tahdissa
ei laiffi oo kiinni tuurist vaan sun omasta tahdosta
sä maalaat oman elämäs, et tiiä lopputulosta
pyyhi kyyneleet, nii tein minäki
piirrän oman reitin, en seuraa toisten jalanjälkii
rakastan mun elämää vaik se usein päähän potkii
gotta love it meitsin paikka on täällä !