IRC-Galleria

Voi kun mie osaisin kuvata miltä miusta tuntuu. Kun ei tunnu yhtään miltään ja silti on jo viikon ajan tuntunu ihan hirveeltä. Enkä ees tiedä mistä se hirveys saa alkunsa, en tiedä miks tää tunne tulee mutta se vaan tulee..

Välillä tuntuu ettei jaksa enää yhtään eteenpäin ja sitten taas seuraavassa hetkessä jaksaa vaikka mitä. Kaipa sitä vaan jaksaa kun on pakko. Ja iloinenkin jaksaa olla ne hetket kun pitää jaksaa. Sen jälkeen taas ei jaksa, yhtään mitään.

Ja nukuttaa. Ja mie nukun kun hullu, mutta silti vaan tuntuu että sekään ei auta. Se joku mystinen imee miusta kaiken energian. En edes jaksa kirjoittaa tekstiviestejä, en olla keneenkään yhteydessä. Sitten tulee siitäkin paha mieli. Ja pää on tokkurassa niinku ei ois nukkunu paljoakaan. Siihen päälle sitten harjoittelua 40,7 tuntia viikossa niin siinäpä se elämä alkaa ollakin. Sitten vaan kämpille ja ehkä lenkille.

Ja sitten mie tiedän että miun asiat on hyvin, ei miulla mitään hätää oo loppujen lopuks, muut tässä kovemmilla on. Miulla on vaan yks vaivanen nuha ja muutama murhe, joiden kanssa kuitenkin pärjään. Kun vielä pääsen painajaisunista eroon ja saan rauhoitettua elämäni, tää elämä varmaan kääntyy taas oikeeseen suuntaan.

Kohta pitää lähteä. Lopetan siis.