IRC-Galleria

Niin se vaan on! Aika kuluu, elämä opettaa ja kasvattaa. Samoin tekee myös meneillään oleva harjoittelu. Oon nyt vihdoin löytäny jotain, mitä voisin kuvitella tekeväni työkseni, mistä nautin oikeesti ja joka kiinnostaa ihan älyttömästi. Ja oon siitä sairaan onnellinen.

Oon muutenkin oikein onnellinen ihminen taas. Ja oon oppinu myös sen, että ei kaiken tarvii olla hyvin vaikka oliskin onnellinen. Onnellinen voi itse asiassa olla vaikka suriskin ihan älyttömästi. Sillon kun se suru antaa periks, voi hetkittäin olla taas iloinen ja onnellinen kaikesta mitä on ympärillä. Ja sitten loppujen lopuks, surukin helpottaa, vaikkei kokonaan lähtis pois. Ja päivät täyttyy taas naurusta ja hymyistä. Tämä päivä on siitä hyvä esimerkki: jos oon itkeny, oon itkeny ilosta, ja välillä tuntui, että nauru ei lopu millään...:D

*nauraa*

Ilmeisesti miusta saa otettua niin noloja kuvia että niitä pitää sitten joka vuos lehden etusivulla käyttää...:D

Kirurgian luennot alkaa muutaman hetken kuluttua, viimeiset sellaset. Ihanaa! Polvi kipeyty taas vaihteeks juoksemisesta.. Sen vois kai operoida siinä luentojen puitteissa...;D Hyvin mänöö.

Huomenna vaihteeks kotia kohti.. Ja on jopa ihan oikeesti kiva mennä, ja jos oikein kovasti ettii sitä tunnetta niin ehkä ihan pikkirikkiriikkisen ikäväkin sinne..:) Tai ikävä on oikeestaan vaan meijjän ihanaa kisua..:D

Vastaa kaikkiin kysymyksiin nimesi alkukirjaimella.

Olen: Heidi
Haluan: Helsinkiin
Minulla on: huone (oma sellanen, oikeestaan kaks omaa :))
Vihaan: hölmöyttä
Pelkään: harvoja asioita
Kuulen: Hoilausta (kirkko telkkarissa..?)
Pohdin: hyvin paljon
Rakastan: (h)elämää
Minä aina: höpötän
Minä en ole: hullu kuitenkaan, vaikka se välillä siltä vaikuttaa
Laulan: hiljaa
Itken: harvoin
En ole aina: hyväntuulinen
Kirjoitan: harvemmin kuin pitäisi
Hämmennyn: hämmennynkö?
Tarvitsen: hiljaisuutta (aina silloin tällöin)
Minun pitäisi: harjata hampaani

Koulu siis alkoi taas vaativana ja rankkana. Eilen piti jo klo 15 raahautua tunneille, jotka kesti kolme tuntii( oikeesti ei sitäkään..) ja tänäänkin alkaa JO klo 16 ja taas samat kolme tuntia! No, illat vaan jää vähän lyhyiks mutta onneks on näin päivällä aikaa tehdä kaikkia mahdollisia hoidettavia hommeleita.
Oon ihan innoissani tällä hetkellä, pää on niin täynnä kaikkia mahdollisia suunnitelmia että kohta räjähtää, alta pois vaan kaverit!;D Seuraavana suunnitelmana onkin sitten syöminen, sen takiahan mie täällä koululla nyt istun...
Päivät täyttyy mukavasti kämpillä löhöilystä, lääketieteen luennoista ja hoitotyön opiskelusta. Eilen alkoi anestesiologia, joka vaikutti ihan mielenkiintoiselta (opiskeluintoa kuitenkin latisti hieman se, että vieressä istui kaverit joita ei ollut nähnyt koko joululoman aikana ja juttua luonnollisesti riitti...) ja tänään alkaa kirurgia, joka myös vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Ja varmasti vaikeelta! En tunnetustikaan oo mikään hyvä noissa lääketieteen tenteissä.. Että ei miusta sitten ehkä kuitenkaan lääkäriä tule..;) Vaikka toisaalta en oo sitäkään vaihtoehtoa täysin hylänny...:)
Mut mut... Lopetan nyt tän näpyttelemisen ja lähden katselemaan tuota meininkiä tuonne koulun puolelle...

Mä synnyin pieneen kaupunkiin,
tänään sen ainakin huomaan.
Mä totuin pieniin unelmiin,
varmuuteen toisien tuomaan.
Mutta päivä päivältä se tuntuu vähältä.
Ne kulkutiet, entiset,ei mulle riitäkään.

En jää katsomaan,
kun kaikki junat lähtee.
Mun täytyy nähdä enemmän.
En jää oottamaan,
vaan seuraan omaa tähtee,
itseni löytää yritän.

Mä pihat vanhat kiertelen,
ja joenkin, se talvisin jäätyi.
Ne joskus merkkas eniten,
ja rannalle maailma päättyi.
Mutta päivä päivältä,se tuntuu vähältä.
Ne kulkutiet, entiset,ei mulle riitäkään.

Hyvät sanat!

Juu, alkaa olla aika lopussa tämäkin vuosi. Huomenna vielä kovat uuden vuoden juhlat ja se oli sit siinä..:)

Hassu vuosi takana, paljon tunteita: iloa, surua, luopumista, uusia alkuja, rakkautta, vihaa, naurua ja itkua... Kuitenkin tämä vuosi on loppumassa mukavissa ja rauhallisissa tunnelmissa, kaikki on hyvin. Ainakin maanantaihin asti, niin mie oon päättäny. Nyt on aika olla onnellinen ja huoleton. Vaikka sitä huolehdittavaakin aina löytyy, haluun nyt luottaa että kaikki asiat menee just niinku niiden pitääkin :)

Miulla on ollu mukava loma tähän mennessä ja se jatkuu vielä viikon verran eteenkin päin. Tähän mennessä jokaikinen lomapäivä on ollu (lähes) täynnä jotain suunniteltua ohjelmaa, mutta ainakaan tällä hetkellä se ei tunnu rasittaneen minua. Oon shoppaillu, luistellu, tavannu sukulaisia oikein koko vuoden edestä, lenkkeilly (jopa aamulla kahdeksalta heränny herätyskellon pirinään, vetäny lenkkikamppeet päälle ja eiku menoks...;)), kuunnellu musiikkia ja yrittäny tuloksettomasti kattoa kaikkia mahdollisia ohjelmia, joita oon syksyn mittaan digiboksille tallentanu... Ja silti tuntuu etten oo kerenny puoliakaan mitä pitäis!:D

Viime viikot mielessä on pyöriny muutokset. Kaipaan jotain muutosta elämääni, vaikka mikään siinä ei oo huonosti, kaikki on aikalailla täydellistä, nautin elämästäni näin. Kuitenkin koko ajan on tunne, että haluan tehdä jotain joka mullistaa miun elämän ja mielen maailman täysin. Haluun muuttaa. Ja sitten en kuitenkaan. En halua luopua rakkaista kämppiksistäni. Haluan kuitenkin jotain, oman, ihkaoman kodin. Ja haluan myös asua meidän solussa.. Mutta.. Onneks miulla on aikaa miettiä asioita. Ystäväni antoi miulle yks päivä erittäin hyvän ohjeen. Oli lukenu sen jostain ja se meni jotenkin näin: "Jos epäröit:älä. Jos olet varma:anna palaa!"

Ja jotta päästäs niihin uuden vuoden lupauksiinkin.. Mie päätin luvata itselleni, että pidän kunnostani parempaa huolta ainakin kaks kahdeksan viikon jaksoa vuodessa ja että annan itselleni myös aikaa vaikka koulu painaiskin. Luin itse nimittäin jouluattona ajatuksen setäni jääkaapinovesta: " Silloin on aika levätä kun siihen ei ole aikaa." Että se niistä lupauksista, katotaan pitääkö ne... :D

Pidemmittä puheitta, oikein hassun hauskaa uutta vuotta 2007! Juhlikaahan railakkaasti mutta rauhallisesti että ette loukkaa itseänne, rakkaat...<3

Luistelin tänään ekaa kertaa tänä talvena :)

Huippupäivä!

Istun kaverin kämpillä ja yritän saada itteni nousemaan tästä tuolista ja suuntaamaan varpaat kohti keskustaa... Lähden ettimään itelleni vaatteita ja samalla kattelemaan muutamaa joululahjaa..

Ihanaa on kyllä viettää joululomaa, ei tarvii stressata heti ens viikolla alkavasta koulusta eikä mistään, saa vaan olla.. Täällä en ees voi pohtia mitään joulusiivouksiakaan..:D Ja hauskaa tekemistä tuntuu riittävän vaikka mitään ei etukäteen oo suunnitellu..

Mutta mutta... Nyt rupean laittamaan itteäni vähän enemmän ihmisen näköseks (tänne oon jo tänään tän näkösenä tullu...;)) ja sitten häivyn kaupoille... :)

Se on.

Koulussa alkaa helpottaa, enää pari esitelmää ja yks tentti jäljellä. Tänään oon toisen esitelmän ja tentin eteen tehny töitä ja nyt kun on aikaa tehdä niin koulunkäynti tuntuu jopa joissain määrin ihan siedettävältä. Poissa on syksyn rankkuus (en kirjota raskaus niinku meinasin eka...) ja nyt siitä on vaan jäljellä vahvuus kestää paineita ja stressiä sekä hirvittävä määrä uusia kokemuksia ja oppia. Näin jälkikäteen ajateltuna koko syksy on aika hirvittävänä miun mielessä. Ei siellä paljoa niitä rentoutumisen hetkiä näy mutta ei se siltikään mikään painajainen oo ollu. Pikemminkin vähän sumee aika elämässä kun ei voi muistaa ihan kaikkea siltä väsymykseltä..:D

Suuri kiitos siitä että jaksoin kun jaksoinkin tänne asti kuluu miun ihanille opiskelukavereille ja rakkaille ystäville. Ne kaikki hetket kun työ ootte jaksanu kuunnella miun valitusta, tai zombie-kävelyä kaupoissa hyllyn luota hyllyn luokse, tai hervotonta naurua tai huolia tai totaalista ahdistusta kaiken työmäärän keskellä. Ja kiitos myös siitä että välillä (aika useinkin itseasiassa...;)) kiskoitte miut kotoa pois. Ilman teitä mie oisin luultavasti vaan tehny ja tehny ja tehny. Mie kun oon vähän sellanen että ahdistukseeni ja stressiini vaan sitten teen ja teen ja väsytän itteäni vielä enemmän.

Tän syksyn aikana Joensuusta on tullu miulle koti ja meidän kämpästä on myös tullu koti siinä määrin kun solusta nyt voi tulla. Siellä mie kuitenkin viihdyn. Nytkin itse asiassa on ikävä Joensuuhun vaikka Kitee edelleenkin on myös se toinen koti miulle. Enemmän mie kuitenkin Joensuussa aikaani vietän, joten enemmän se ehkä sitten miun koti ainakin näin kouluvuoden aikana on. Ja siellä on kuitenkin suurin osa miun rakkaista ystävistä... :)

Viikon päästä alkaakin sitten joululoma ja suunnitelmissa on kummilasten kanssa oleilua, lepäämistä, rentoutumista ystävien kanssa ja löytyypä tuolta päästä ajatus myös yhdestä Helsingin reissusta...;D Saa nähdä sitten mitkä noista suunnitelmista toteutuu. Tietysti myös tuo lumitilanne vaikuttaa siihen että pääsiskö sinne mäkeen laudan kanssa törttöilemään...:D

Mutta juu, eiköhän tässä nyt oo tarpeeks taas höpötyksiä tälle illalle. Nyt rupean syömään ja sitten kahden viikon rästitelkkariohjelmien pariin...

Miun kurkku on kipee ja nenu tuppaa menemään tukkoon. Ei kiva!

Oon tänään tehny harjoittelun portfolioo ja käyny kaks kertaa kaupassa sekä serkkujani moikkaamassa. tuntuu, että koko päivän oon tehny kaikenlaista mutta mitään en oo saanu aikaseks..

Huomenna ois sitten tulevan kummipoikani ristiäiset. Vähän harmittaa että tää flunssa just tähän saumaan tuli mutta ei voi mitään. Lahjankin oon suurinpiirtein saanu suunniteltua mutta vielä ois huomenna aamusella paaaljon tekemistä. Jotenkin miulle tyypillistä, kaikki on jätettävä viime tinkaan...:D

Kummityttö taas soitti tänään ja höpötteli niitä näitä. Välillä oli vaikee saada selvää mitä se siellä höpäjää kun veljensä koko ajan sano väliin jotain ja sitten jossain vaiheessa olin jo ihan pihalla, että kumpi siellä ylipäätänsä puhuu...:) Ikävä niitäkin on valtava, suurempi kun ketään muuta tällä hetkellä! :'( No, pian mie nään nekin...

Nyt vihdoin valtuutan itseni hakemaan jotain syötävää ja katsomaan telkkaria, että tulee tän viikonlopun aikana myös levättyä kunnolla...