IRC-Galleria

Ostin eilen kolmellakympillä kassillisen kirjoja <3 Mm. Gibrainia, Linnan Tuntematon vuodelta 55, Kiveä, Shakaalin <3

Tässä tekstissä aion käsitellä A. J. Ayerin (1910 – 1989) filosofiaa ja sitä, pystyykö hänen filosofiansa mukaan kokemuksesta oppimaan.

Empirismi on oppisuunta, joka korostaa aistihavaintoon perustuvan kokemuksen merkitystä sekä arkitiedossa että tieteellisessä tutkimuksessa ja filosofiassa. Lisäksi empiristit uskovat, että on olemassa neutraali kieli, joka on vapaa historiallisista ja ainutkertaisista erityispiirteistään. Kaikki empiiriset ongelmat voidaan muotoilla tässä kielessä, tieteenalasta riippumatta. On olemassa myös yhtenäinen tieteen menetelmä, joka takaa empiiristen ongelmien objektiivisen ja intersubjektiivisen ratkaisun.
Täten voidaan erottaa toisistaan pseudotiede, metafysiikka ja näennäisesti mielekkäät lauseet, jotka eivät ole ratkaistavissa tämän ”tieteen menetelmän” avulla.

Kerroin sen vuoksi hieman empirismistä, koska Ayer oli sellainen, ja sen vuoksi, koska siten voin paremmin vertailla Ayerin empirismiä perinteiseen empirismiin.
Ayerin mukaan ainoa kognitiivisesti mielekäs tieto voidaan saavuttaa havaintojen avulla. Täten metafysiikka, jota ei, ainakaan toistaiseksi, voida todentaa havaintojen avulla on nonsensa, turhuutta.
Ayer lähtee määrittelemään tietoa siten, että väite on tosiasiallisesti mielekäs, jos ja vain jos hän tietää miten väitteen oletettu merkityssisältö on todennettavissa, ts. hänen tulisi tietää mitä aisteja käyttämällä voitaisiin joko hyväksyä väite totena tai hylätä se epätotena.
Tästä on siis johdettavissa se, että jos mikään kokemus tai havainto pysty kiistattomasti osoittamaan väitteen totuutta tai epätotuutta, sillä kirjaimellista merkitystä; eli se ei ole kognitiivisesti mielekäs – se on metafyysistä hölynpölyä.

Oppiminen on sitä, että yksilö kokoaa tieto-osasista (jotka voivat olla tosia tai epätosia) enemmän tai vähemmän loogisia kokonaisuuksia.
Kysyttäessä voiko Ayerin mukaan kokemuksesta oppia, niin vastaus on tämän pohjalta kyllä. Oletetaan että näen Ylermin polttamassa tupakkaa kuultuani ensin huhuja Ylermin kessuttelusta – tällöin opin, että Ylermille kannattaa silloin tällöin tarjota savukkeita.

Ayer väittää, että, matematiikan avulla emme voi saavuttaa mitään uutta tietoa. Ayer sanoo myös, että meidän tietomme siitä, ettei mikään havainto pysty kumoamaan propositiota 7+8=15, koska symboli 7+8 on symbolin 15 synonyymi, aivan kuin pediatri on lastenlääkärin synonyymi. Kaksitoista on doucen, twelven ja tolvin synonyymi, ei symbolin 7+5.

Se, ettei 7+5 lisää tietoamme, johtuu Ayerin mukaan lähinnä siitä että ”tiedämme” 7+5 olevan 12, ei ilmausten synonyymisyydestä. Ihminen voi tietää sanojen “pediatri” ja “lastenlääkäri” merkitykset, samoin hän voi tietää lausekkeen 91x74 merkityksen tietämättä sen tulosta. Hän voi toki ”saada sen tietoonsa” joko laskemalla tai kuulemalla sen jostain.
Ayer oli tietoinen tästä ongelmasta. Hän totesi, että (hänen) pitäisi ”selittää, miten täysin tosiasiasisällyksetön propositio voi olla tosi, hyödyllinen ja yllättävä” (LTL, s. 97?)

Takaisin tietoon. Havaitsen että istun nojatuolissa Voidaan sanoa (ilman skeptisismiä, kartesiolaisuutta ja Marx-uskomuksiani), että TIEDÄN istuvani Salimossa kirjoittamassa tätä juttua. Tai kuten Ayer asian ilmaisisi, ”näyttää todennäköiseltä, että …”. Se on siis tietoa. Mutta entä mitä voimme tietää maailmassa ilmenevistä lainalaisuuksista, joita meidän äärellinen havainnointikykymme pysty osoittamaan todeksi tai epätodeksi.
Otetaanpa esimerkiksi lause ”kaikki ihmiset ovat kuolevaisia”. Se ei koske vain tähän asti tapaamiamme ihmisiä, vaan kaikkia maailman ihmisiä ja vielä syntymättömiä, tulevia sukupolvia. Todennettavuuden kriteerin mukaan ko. väitteen totuusarvo tulisi osoittaa ”ehdottomalla varmuudella”, joka Ayerin ajatusmaailmassa tarkoittaisi sitä, että meidän tulisi tutkia kaikki kuolleet, nykyiset ja tulevat ihmiset. Parhaimmassakin tapauksessa havaintojemme lukumäärä jäisi vain murto-osaan mahdollisesta havaintojen määrästä.

Tällaisia tapauksia varten Ayer kehitteli ”vahvan” ja ”heikon” todentamisen erottelun. Ayerin mukaan väite on todennettavissa ”vahvassa” merkityksessä vain ja vain jos sen totuusarvo on osoitettavissa kiistattomasti. Väite on todennettavissa ”heikosti”, jos kokemus voi osoittaa sen todennäköiseksi.

Yleiset lainalaisuudet voisi siis todentaa vain heikossa mielessä. Se ainakin helpottaisi urakkaamme ihmisen kuolevaisuuden todentamisessa. Ei väitteen tarvitse itse asiassa olla sen arkisempi kuin ”Suomessa tammikuu on kylmempi kuukausi kuin heinäkuu”. Nyt voisimme sanoa, että nykyisten havaintojemme ja historiallisiin, ylöskirjattuihin lämpötilatilastojen valossa näyttää todennäköiseltä, että Suomessa tammikuu todella olisi kylmempi kuukausi kuin heinäkuu.

Tosin Ayer ei tullut ajatelleeksi yhtä asiaa muotoillessaan heikon ja vahvan todennettavuuden periaatettaan. Ayer katsoi sen olevan riittävän salliva, jotta se kattaisi luonnonlait, mutta itse asiassa siitä tuli ehkä liiankin salliva. Yritän havainnollistaa sitä seuraavasti:
”Absoluutti on laiska” ja ”jos absoluutti on laiska, niin se on valkoinen”. Näistä kahdesta prepositiosta seuraa havaintoväite ”tämä on valkoinen”. Koska havaintoväite ei seuraa kummastakaan alkuoletuksesta yksin, niin ne molemmat täyttävät Ayerin merkityskriteerin, Ayerin sanoin ”Kutsukaamme propositiota, joka tallentaa tosiasiallisen tai mahdollisen havainnon kokeelliseksi. Nyt voimme sanoa, että aidon tosiasiaproposition tuntomerkki ei ole sen yhtäpitävyydessä jonkin kokeellisen proposition tai sellaisten äärellisten joukkojen kanssa, vaan yksinkertaisesti se, että siitä voidaan johtaa tiettyjen toisten alkuoletusten tuella jotain kokeellisia prepositioita, joita ei voida johtaa noista toisista alkuoletuksista yksinään.” (LTL, s. 54)
”Tietyt toiset alkuoletukset” viittaavat arvatenkin ”otollisiin olosuhteisiin”, joissa voitaisiin havaita tietty tapahtuma, joka osoittaisi oletetun väitteen totuusarvon.

LOPPUSANAT:

Ayerille täytyy nostaa hattua, sillä vaikka hänen filosofiansa kärsikin etenkin alkutaipaleella puutteista, pienistä epäloogisuuksista ja hieman liiallisesta sallivuudesta, niin se ei millään muotoa vähennä hänen pääteoksensa Language, Truth and Logic (1936) painoarvoa. Etenkin jos otetaan huomioon hänen korkea ikänsä. LTL jätti pysyvän jäljen empirismiin.

Lähteet:
Hanfling, Oscar: Suuret filosofit 2: Ayer (2000)

alunperin kirjoitettu joskus vuonna 2002 muistaakseni, uudelleenkirjoitettu 2009

En oo saanut järkevää kommenttia aikaiseksi oikein mistään viime aikoina, raivostuttavaa. Ehkä tää tästä. Tuntuu että häpeäisin omia ajatuksiani ja ajatusmalleja ja -rakenteita, joten en uskalla paljastaa niitä, koska ne voisivat murtua.
Toisaalta ne tätä kautta todennäköisemmin kehittyisivät, mutta plaah.

lel

"Twenty years from now you will be more disappointed by the things that you didn't do than by the ones you did do. So throw off the bowlines. Sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails. Explore. Dream. Discover."
Mark Twain

hyi vittu gambiina on pahaa

Täs viikonloppuna toivottavasti tulee mun filosofian kurssin lopputyö A. J. Ayerista, okmo!

Olen varmaan koko ikäni määrittänyt itseni tavaroiden, omistamisen kautta. Vasta viime aikoina olen yrittänyt pyrkiä eroon tästä.
Eräs opettajani kertoi kerran kysyneensä tyttäreltään, että mitäs jos he myisivät kaiken omaisuutensa, tytär totesi joo. Oli aika hiljainen olo.

En minä mitään oikeasti _tarvitse_, mitä nyt säännöllisesti ruokaa, juomaa ja katon pään päälle. Muu on ylellisyyttä. Siis ihan oikeasti. Ei minua loppupeleissä haittaisi vaikka kaikki tavarani palaisivat. Toki esim. CMX:n Talvikuninkaan erikoispainoksen menettäminen kirpaisisi enemmän, mutta jos henkilövahingoilta vältyttäisiin, en jaksaisi kauaa surea näennäistä menetystäni. Tekstiaihiotkin voi aina kirjoittaa uudestaan, paremmin.

EDIT: Plus tietty vaatteet.

En tiedä olenko ainoa, jonka mielestä lapsen fyysinen koskemattomuus on ehdoton. Mitä nyt olen seurannut nettikeskusteluita (se nyt onkin eri asia kuinka edustava otos nämä ovat, ei mennä nyt siihen) niin siellä näyttäisi olevan enemmän vallalla ajatusmalli, ettei pienestä tukistuksesta tai näpäytyksestä "seuraa mitään pahaa", olen törmännyt myös tyyppeihin, jotka sanovat ettei heille ole mitään traumoja tukistuksista yms. Kyse nyt ei olekaan siitä, vaan ihan periaatteesta. Väkivalta kasvattaa väkivaltaa, enkä tiedä onko se kuinka tervettä opettaa lapselle että on oikein väärinkäyttää valta-asemaansa ja pönkittää sitä väkivallalla.

Mut ehdottomuus on vähän tyhmää.

Erosin Misantropia-yhteisöstä, koska koin, etten enää pysty samastumaan siihen yhteisön sanomaan samoin kuin ehkä joskus. Tai niin hyvin kuin ehkä halu(ai)sin. Meissä ihmisissä on potentiaalia, ja on turhaa surra sitä, ettei sitä (vielä) hyödynnetä läheskään tarpeeksi. Sitäpaitsi pitäisi keskittyä siihen, miten omia avaruuksiaan voisi laajentaa!