IRC-Galleria

Lämpöinen kesä vierähtänyt viileään syksyyn.Muistoja sydän tulvillaan: odotuksia,surua, toiveita, pettymyksiä,onnistumisia.Viimeisen vuoden aikana vanhat ja uudet ystävät ovat todella painautuneet mieleeni.Vanhoja ystäviä on joskus niin ikävä,että tekisi mieli huutaa! Mutta vaikka vanhoja hyviä aikoja ei saa takaisin,on kehiteltävä uusia.Uudet ystävät (luulen uskaltavani sanoa ainakin osaa heistä ystävikseni) töistä,leireiltä,netistä,koulusta ovat hekin omalla tavallaan vaikuttaneet elämääni.Olen hymyillyt ja nauranut kuluneen vuoden aikana varmaan enemmän kuin koskaan. Niin, ehkä se jo kertoo miten tärkeinä teitä pidän,tuotte auringon pimeimpäänkin päivään.
Vaikka tarvitsen yksinäisyyttä selvitelläkseni ajatuksiani,en silti luopuisi yhdestäkään henkilöstä joka on jakanut hymyn kanssani,kasvotusten tai mielessään.Joitain ihmisiä on helppo lähestyä, mutta joukkoon mahtuu niin sanottuja kysymysmerkkejä,henkilöitä,joiden kanssa todelliset sanat vain kuivuvat kitalakeen kiinni. Miksi? Ehkä sitä pelkää reaktiota,jonka saa osakseen tietyt asiat sanottuaan.Avoin ulkoa,ujo sisältä.
Olen huomannut että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän pienet ja yksinkertaiset asiat merkitsevät.Kuten sanat "kiitos" ja "anteeksi" tai eleet, kuten hymy tai kosketus.Ne jäävät joskus vahvemmin mieleeni kuin esimerkiksi jokin tietty tapahtuma.Ette kaikki edes tiedä miten paljon olette maailmaani muuttaneet pikkuruisella teollanne ;) Teille ehkä huomaamaton ja merkityksetön, mutta minulle korvaamaton.
Hassua mitä kaikkea sitä mieleen tulviikaan, kun sadepisarat rummuttavat tahtia ikkunaan ja puut patistavat lehtiä lentämään.Kuka näitä juttuja lukee,en tiedä,mutta joskus on hyvä purkaa ajatuksiaan jonnekin,oman mielenterveyden ylläpitämiseksi.