IRC-Galleria

"Kuva kasvaa elämyksellisesti tasopinnastaan kohti katsojaa. Jos se sisältää intensiivisiä tiedollisia tai emotionaalisia merkityksiä, muodostuu katsojan ja kuvan välille optisesti välittyvä tunnesilta,jonka kautta se vaikuttaa katsojan tajuntaan. Mitä enemmän merkityksiä kuva sisältää, sitä voimakkaammin se muokkaa katsojan tajuntaa avaamalla siihen uusia ulottuvuuksia,syventämällä hänen tietoisuuttaan, koskettamalla ja elvyttämällä hänen muistojaan ja elämyksiään. Kuvan vaikutus ihmisen mieleen voi olla niin suuri, että siitä tulee sananmukaisesti 'unohtumaton'.

Ja jos katsomme vaikkapa Cézannen maisemamaalausta,siirtyy sen panteistista valoa tulviva,autuas tunnetila meihin niin,että saatamme hetken kokea - tunne voi olla suorastaan järkyttävän syvä - elävämme parhaassa mahdollisessa maailmassa. Kuva on ulkopuolellamme, mutta sen sisältö, 'henki' on siirtynyt meihin selittämättömällä tavalla. Nerokkaan taiteilijan henki, joka on jäänyt elämään hänen fyysisen kuolemansa jälkeen hänen töissään, on tullut 'sisäämme'. On tapahtunut haltioituminen eli posessio,joka on yksi keskeisiä ilmiöitä miltei kaikkien kulttuurien uskonnollisissa menoissa. "

(panteismi = käsitys, jonka mukaan jumala on yhtä kuin kaiken olemassaolon kokonaisuus. Sana panteismi tulee kreikkalaisista sanoista pan = kaikki ja theos = jumala)

- Timo Miettinen, Pyhät kuvat kalliossa -

- Performanssikurssilla tutustuimme taiteilija John Cageen --> luin samaan aikaan Andy Warholin elämäkertaa, jossa sivuttiin J. Cagea Warholin ystävänä.

- Haluamani symbolikirja oli loppuunmyyty kaikista kirjakaupoista --> löysin kyseisen kirjan kirpputorilta puoleen hintaan.

- Tavoitteena hakea/päästä lukemaan taidehistoriaa --> työssäoppimispaikassani aloitti samaan aikaan (samana päivänä) työntekijä, joka on käynyt juuri saman koulutuksen jonne minulla on tarkoitus päästä.

- Bussimatkalla luennolle oli matkalukemisenani Marc Chagallin elämäkerta --> luennolla luennoitsijan töitä verrattiin Chagallin töihin.

Tällaisia sattumia on hiljattain sattunut useita, tänään vain huomasin sen.

Huomenna alkaa kolmen kuukauden mittainen työssäoppimisjakso Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa. Tarkoituksena valokuvata museon perusnäyttelyn esineistöä ja muokata kuvista netti- ja painokelpoiset versiot. Jännittää,mutta hyvällä tavalla.
Pääsen kurkistamaan museon elämään ja näkemään pilkahduksen siitä, mitä voisin tulevaisuudessa haluta tehdä. Katsotaan mitä tapahtuu...


" Taide laajassa merkityksessään
on suuri silta
yli sen keskinäisen ymmärtämättömyyden kuilun,
joka erottaa kulttuurit toisistaan"

- Christopher Dawson -

Mitä tehdä kun ihminen, jonka luulit että hän tuntee sinut läpikotaisin, ei todellisuudessa tunne sinua lainkaan? Hän pyytää muuttumaan, mutta onko hän ajatellut että kaikki muutos ei välttämättä ole hyvästä. Ei ihmistä voi väkisin muuttaa. Olen kuitenkin sinut hänen elämänsä ja päätöstensä kanssa. Meillä on ongelma; minä pystyn puhumaan, hän ei. Joten ei ongelma ole yksin minun. Kannattaisiko tulla vastaan ja avata suunsa? Jos hän olisi näin tehnyt, ongelmaa ei ehkä olisi ja hän tuntisi minut paremmin. Saan vastaani kärkkäitä lauseita käyttäytymisestäni ja ajattelustani,vaikka kaikki nämä vuodet olen tahtonut hänelle vain hyvää ja olla vilpittömästi onnellinen ja ylpeä hänestä. Ja olen edelleen, hän vain kieltäytyy näkemästä asiaa näin.


T. hämmentynyt ja surullinen tyttö

Siinäpä lauantai-ilta vierähti mahtavasti hyvää musiikkia kuunnellessa. Rainer menee "supliikkimiesten" -listalleni niin että heilahtaa. Mies jolla on jalat maassa, järkeä päässä ja tekee kaiken lisäksi hyvää musiikkia!


"Muistakaa Jumala..... ja minut"

- Rainer Nygård -

Seuraavan kerran koulunpenkille maaliskuussa. Eli nyt alkoi odotettu työharjoittelurupeama. :)
Saa nähdä miten huomenna homma lähtee pyörimään, pienoinen jännitys päällänsä.
Työpaikat ovat siis ensin Irja Hachmannin lasitaide ja joulun aikoihin Suomen Ortodoksiseen kirkkomuseoon.

Joskus on jokaisella varmasti ulkopuolinen olo,mutta itselläni tämä on tietyssä ryhmässä melko yleistä. Et ole aivan samalla tasolla henkisesti kenenkään kanssa, saati sitten huumorintajussa, ajatuksenne vain eivät kohtaa. Kuitenkin toimeen on tultava, mutta ainainen hiljainen hyväksyminen erimielisyyksien kanssa tekee vaikeaa. Patoat sisällesi vihaa ja ärsytystä, jota et voi yhteishengen ylläpitämiseksi purkaa. Sinulla on ryhmässä tietty rooli ja helvetin vaikea poiketa siitä. Kun esimerkiksi heität jotain, jonka olet tarkoittanut vitsiksi, mutta sanot sen hieman vakavammalla äänensävyllä, tarkoittaen siitä sitten ironiaa tai muuta, sinun katsotaan olevan huonolla tuulella, kiukkuinen tai äkäinen, kun nuo samat lausahdukset jonkin toisen sanomina olisivat erittäinkin hauskoja. Tuntuu siltä, että olen vain hyväksikäytetty tietopankki, jonka ei odoteta sanovan muuta kuin kellonajat, tehtävät, olinpaikat, päivämäärät, tiedot/taidot ynnä muut asiat mitkä mieleen sattuvat juolahtamaan, joita jokainen tuntuu kyselevän vähintään kolme kertaa tunnissa. Jos rikon tämän odotetun roolini, minun oletetaan yleensä olevan huonolla tuulella. Tulisi aina olla iloinen päivänsäde, jolta löytyy tieto asiaan kuin asiaan. Nämä muut näytelmän roolisuorittajat kuitenkin tuntuvan saavan sanoa mitä tahansa miten tahansa ja sitä ei pidetä outona. He eivät varmaan tule ajatelleeksi, että minunkin tietoni ja taitoni ovat ihan inhimillisellä tasolla; sitä kun vain osaisi KUUNNELLA ja TEHDÄ MUISTIINPANOJA niin kuin yleensä on tapana, ainaisen vouhottamisen, sähläämisen ja vauhkoamisen sijaan. Ja omilla aivoilla saa toki AJATELLA; en tiedä missä vika, jos MINUN täytyy kertoa pitääkö jonkun soittaa jonnekin vaiko ei.

Kiva, kiitos, näkemiin.

En koskaan ole pitänyt itseäni kirja-ihmisenä. Ajattelin,että kirjojen lukeminen vie aikaa; helpompi katsoa elokuvia. Toki koulussa annetut kirjat luin ja joitakin elämäkertoja, mutta harvemmin vapaaehtoisesti mitään. Kun löysin mielenkiintoisen kirjaryhmän, toisin kävi... Viimeisen vuoden aikana luettuja kirjoja:


Wassily Kandinsky - Taiteen henkisestä sisällöstä

Jouni Hynynen - Rakkaudella, Hynynen

A. I. Routio - Minne menet, kuvataide?

Birgit Zeidler - Minitaidekirja, Claude Monét

Elke Linda Buchholz - Minitaidekirja, Leonardo da Vinci

Dieter Beaujean - Minitaidekirja, Vincent van Gogh

Arianna Stassinopoulos Huffington - Picasso, nero ja paholainen

Atle Naess - Edward Munch

Hayden Herrera - Frida Kahlo

Ingo F. Walther, Rainer Metzger - Marc Chagall

Hannele Wetzner - Värivaaka

Akseli Gallen-Kallela - Afrikka -kirja

Peter H. Feist - Pierre-Auguste Renoir

Gottfried Lindemann - Kulta-aika renessanssi



ja lista pitenee koko ajan. :)

Vaikka sitä kuinka ajattelisi, että pystyisi ohjailemaan elämäänsä valinnoilla ja päätöksillä, niin ei se vaan valitettavasti mene niin. Luulin tekeväni syksyllä aivan jotain muuta, mutta enpä päässyt tavoitteeseeni. Turhauttaa ja suututtaa, ettei asiat mene niin kuin tahtoisi! Varsinkin kun on tehnyt kaikkensa tavoitteen eteen... Nyt joudun tekemään todella töitä, että saan syksyn asiat haltuun kun en niitä keväällä voinut hoitaa. Tosin joka kerta kun olen masentunut suunnitelmien muutoksista, ilmenee ajan myötä jokin hyvä asia, jonka huomaa tapahtuvan. Sitä vain ei aina jaksa katsoa tarpeeksi kauas nähdäkseen sen heti. Sitä ei pitäisi verrata itseään muihin ja unohtaa pään sisällä oleva "vuosi- ja tavoiteaikataulu".

Ps. Tuleeko sinulle koskaan olo ettet ehdi tehdä elämässäsi kaikkea mitä tahtoisit...?

Vihdoin ja viimein pääsen nauttimaan ihan kunnon kesälomasta.Pariin vuoteen ei ole tullut lomailtua viikkoa pidempään,joten olen tämän jo kai ansainnutkin. Muutaman ensimmäisen lomapäivän olin kuin ampiainen,oli pakko keksiä jotain tekemistä; miten sitä voi vaan "olla"?!?.
Heinäkuu on pitänyt sisällään niin hyviä kuin huonojakin päiviä:

- aurinkoa (nautittava niistä pienistäkin säteistä)
- lämpöä
- kiukkua
- sadepäiviä
- tylsistymistä
- riitelyä
- huutamista
- vihaamista
- halveksuntaa
- sovittelua
- mutistelua
- läheisyyttä
- pelkoa
- ihastumista
- matkustelua (Nilsiä,Siilinjärvi,Taipalsaari,Lappeenranta,ja monta muuta vielä edessä)
- mökkeilyä
- ikävää (ranskan matkaaja ja tampereen ahertaja)
- museokäynti Etelä-Karjalan museossa
- tutkimusretki mummolan vintille (mukaan tarttui kengät, sormus ja kasa paitoja)
- kirpparikierroksia
- piirtelyä ja maalauksen suunnittelua
- kirjallisuutta (nyt on menossa symbolismia ja renessanssia)
- rentoutumista (nyt kun osaa taas ottaa rennosti)
- musiikkia (mm. Danko Jonesin löytäminen!)
- Miran muuttohässäkkä
- sukulointia
- pelailua (Mahjong, Aladdin - Nasiran kosto, ristikot; naurakaa vaan :P )
- leffailtoja
- viherpeukalointia (parvekkeella kirsikka/amppelitomaatteja, basilikaa, persiljaa, paprikaa, pari ruukkukukkaa ja neljä auringonkukkaa :) )
- hyvää ruokaa
- nautiskelua
- koulun tulosten odottelua (mikä on ärsyttävintä mitä tiedän,tai ainakin yksi niistä)
- aitassa nukkumista hetekalla (kasikymppisessä sängyssä, makuupussissa räpsyripsen <3 kanssa)
- valokuvaamista (kiitokset O. Lähdesmäelle kipinän sytyttämisestä!)
- pyöräilyä
- Serranon perhe (myöhäisherännyt,mutta hurmaannuin siihen kuitenkin)
- jäätelöä (ässämix-mehujää!)
- isovanhempien arvostusta (heidän saavutuksiinsa pyritään)
- laiturilla istumista ja sorsien ruokkimista
- bändejä/Henkkailtoja (tulossa vielä paljon,mm. Herra Ylppö)
- kahvihetkiä kaupungilla
- kirjeiden kirjoittamista/ajatusten avaamista

... ja sitä luulee ettei ole tehnyt mitään!