IRC-Galleria

En koskaan ole pitänyt itseäni kirja-ihmisenä. Ajattelin,että kirjojen lukeminen vie aikaa; helpompi katsoa elokuvia. Toki koulussa annetut kirjat luin ja joitakin elämäkertoja, mutta harvemmin vapaaehtoisesti mitään. Kun löysin mielenkiintoisen kirjaryhmän, toisin kävi... Viimeisen vuoden aikana luettuja kirjoja:


Wassily Kandinsky - Taiteen henkisestä sisällöstä

Jouni Hynynen - Rakkaudella, Hynynen

A. I. Routio - Minne menet, kuvataide?

Birgit Zeidler - Minitaidekirja, Claude Monét

Elke Linda Buchholz - Minitaidekirja, Leonardo da Vinci

Dieter Beaujean - Minitaidekirja, Vincent van Gogh

Arianna Stassinopoulos Huffington - Picasso, nero ja paholainen

Atle Naess - Edward Munch

Hayden Herrera - Frida Kahlo

Ingo F. Walther, Rainer Metzger - Marc Chagall

Hannele Wetzner - Värivaaka

Akseli Gallen-Kallela - Afrikka -kirja

Peter H. Feist - Pierre-Auguste Renoir

Gottfried Lindemann - Kulta-aika renessanssi



ja lista pitenee koko ajan. :)

Vaikka sitä kuinka ajattelisi, että pystyisi ohjailemaan elämäänsä valinnoilla ja päätöksillä, niin ei se vaan valitettavasti mene niin. Luulin tekeväni syksyllä aivan jotain muuta, mutta enpä päässyt tavoitteeseeni. Turhauttaa ja suututtaa, ettei asiat mene niin kuin tahtoisi! Varsinkin kun on tehnyt kaikkensa tavoitteen eteen... Nyt joudun tekemään todella töitä, että saan syksyn asiat haltuun kun en niitä keväällä voinut hoitaa. Tosin joka kerta kun olen masentunut suunnitelmien muutoksista, ilmenee ajan myötä jokin hyvä asia, jonka huomaa tapahtuvan. Sitä vain ei aina jaksa katsoa tarpeeksi kauas nähdäkseen sen heti. Sitä ei pitäisi verrata itseään muihin ja unohtaa pään sisällä oleva "vuosi- ja tavoiteaikataulu".

Ps. Tuleeko sinulle koskaan olo ettet ehdi tehdä elämässäsi kaikkea mitä tahtoisit...?

Vihdoin ja viimein pääsen nauttimaan ihan kunnon kesälomasta.Pariin vuoteen ei ole tullut lomailtua viikkoa pidempään,joten olen tämän jo kai ansainnutkin. Muutaman ensimmäisen lomapäivän olin kuin ampiainen,oli pakko keksiä jotain tekemistä; miten sitä voi vaan "olla"?!?.
Heinäkuu on pitänyt sisällään niin hyviä kuin huonojakin päiviä:

- aurinkoa (nautittava niistä pienistäkin säteistä)
- lämpöä
- kiukkua
- sadepäiviä
- tylsistymistä
- riitelyä
- huutamista
- vihaamista
- halveksuntaa
- sovittelua
- mutistelua
- läheisyyttä
- pelkoa
- ihastumista
- matkustelua (Nilsiä,Siilinjärvi,Taipalsaari,Lappeenranta,ja monta muuta vielä edessä)
- mökkeilyä
- ikävää (ranskan matkaaja ja tampereen ahertaja)
- museokäynti Etelä-Karjalan museossa
- tutkimusretki mummolan vintille (mukaan tarttui kengät, sormus ja kasa paitoja)
- kirpparikierroksia
- piirtelyä ja maalauksen suunnittelua
- kirjallisuutta (nyt on menossa symbolismia ja renessanssia)
- rentoutumista (nyt kun osaa taas ottaa rennosti)
- musiikkia (mm. Danko Jonesin löytäminen!)
- Miran muuttohässäkkä
- sukulointia
- pelailua (Mahjong, Aladdin - Nasiran kosto, ristikot; naurakaa vaan :P )
- leffailtoja
- viherpeukalointia (parvekkeella kirsikka/amppelitomaatteja, basilikaa, persiljaa, paprikaa, pari ruukkukukkaa ja neljä auringonkukkaa :) )
- hyvää ruokaa
- nautiskelua
- koulun tulosten odottelua (mikä on ärsyttävintä mitä tiedän,tai ainakin yksi niistä)
- aitassa nukkumista hetekalla (kasikymppisessä sängyssä, makuupussissa räpsyripsen <3 kanssa)
- valokuvaamista (kiitokset O. Lähdesmäelle kipinän sytyttämisestä!)
- pyöräilyä
- Serranon perhe (myöhäisherännyt,mutta hurmaannuin siihen kuitenkin)
- jäätelöä (ässämix-mehujää!)
- isovanhempien arvostusta (heidän saavutuksiinsa pyritään)
- laiturilla istumista ja sorsien ruokkimista
- bändejä/Henkkailtoja (tulossa vielä paljon,mm. Herra Ylppö)
- kahvihetkiä kaupungilla
- kirjeiden kirjoittamista/ajatusten avaamista

... ja sitä luulee ettei ole tehnyt mitään!

"Minä tavoittelen unelmaa,minä haluan mahdottomia. Toiset maalaavat sillan, talon, veneen. Maalattuaan sillan, talon tai veneen he ovat valmiit. - - Minä haluaisin maalata tunnelman, jossa silta, talo tai vene on, niitä ympäröivän tunnelman kauneuden, ja se on kerrassaan mahdotonta."

-Claude Monet-

Mahdottomasta tuli mahdollista kun kävimme katsomassa Monet'n näyttelyn Espoossa.Pitkän ajomatkan jälkeen (herätys 06.00) väsyttävät kilometrit unohtuivat uskomattoman pehmeiden ja kauniiden siveltimenvetojen keskellä. Epätodellinen olo valtasi mielen: "Siinä ne nyt ovat,mestarin maalaamat taideteokset".Täytyy sanoa,vaikka lummeaiheet ovat kokeneet inflaation niitä kaikkialla mainostettaessa, tuolla yhtä teosta katsellessa myönnettäköön niiden mestarillisuus. Nopeasti "sutaistut" siveltimenvedot muodostavat täydellisen kokonaisuuden noista lammen pinnalla kelluvista valkeista kaunottarista.Heinäsuovat olivat tunnetumpaa Monet'n maailmaa mm. "Veneet,regatta Argenteuilissa", "Kalliot Belle-Ilessa" ja "Pajut, Giverny" rinnalla.Henkeäsalpaava kokemus.

Sanottakoon myös että suomalainen nykytaide hurmasi myös.EMMA:ssa oli käsittämättömän hienoja oivalluksia muun muassa palapelin palasista,erivärisistä teipeistä ja pajunkissoista.Töitä tuli nähtyä mm. myös koulussa puhutuilta Ulla Jokisalolta, Arno Rafael Minkkiseltä, Jorma Puraselta, Tyko Salliselta, Kuutti Lavoselta....

---

Museolla vierahti kevyesti kolmisen tuntia.Sieltä lähdimme suunnistamaan kotiin Ikean kautta. Ikeasta tarttui mukaan muun muassa matto, hiirimatot ja kauan kaivattu pöytä parvekkeelle (jota en, kiitos Maskun huonon asiakaspalvelun, saanut Kuopiosta). Kello oli lähemmäs puoltayötä ennen kuin saavuimme kotiin ja kaaduimme sänkyyn,mutta koko päivä oli niiden kilometrien veroinen.Täysin.

* * * * *
Guillermo del Toron ohjaama El Orfanato, Orpokoti, on viiden tähden jännitysdraama Laurasta, joka tahtoo perustaa lastenkodin vammaisille lapsille samaan taloon, jossa itse on asunut lapsena. Lapset saapuvat taloon juhlien saattelemana, mutta samalla kun muu väki juhlii Lauran poika Simon katoaa. Tästä alkaa visuaalisesti erittäin hienosti koottu kokonaisuus jännittäviä kohtauksia ja otoksia, jotka pitävät otteessaan vailla ainuttakaan lipsumista. Tämä espanjalainen mestariteos on yksi osoitus muiden joukossa siitä, miten paljon laadukkaampaa ja monipuolisempaa elokuvateollisuutta Euroopassa kasvatetaan kuin Amerikassa.Toki Orpokodissakin on ennalta-arvattavia kohtauksia, mutta kaikki tapahtuvat juuri sekuntia ennen kuin niiden olettaa tapahtuvan, mikä tekee elokuvasta vieläkin mielenkiintoisemman. Amerikassa mietitään lipputuloja,Euroopassa sisältöä.Karkea yleistys, mutta niin tuntuu ainakin omakohtaisissa elokuvakokemuksissa olevan.Varma valinta elokuvahyllyyn jahka teos myyntiin asti saadaan.

Elokuvaklassikot jatkuivat Luis Buñuelin Andalusialaisella koiralla (1928) ja Kulta-ajalla (1930). Niin,mitenhän elokuvia purkaisi.Sanotaanko että surrealismia teoksista ei ainakaan puuttunut. Pidin enemmän Kulta-ajasta,vaikka Andalusialaista koiraa on hehkutettu vuosikymmeniä.Sekin toki oli hyvä ja varsinkin hienot trikkikuvat,kuten legendaarinen silmän leikkaus -kohtaus kuin myös reikä kädessä, josta vilisee muurahaisia.Kuitenkin Kulta-aika oli kokonaisuudessaan mielenkiintoisempi kriittisyydellään arvovaltaa kuten kirkkoa ja poliisia kohtaan.Lisäksi pidin kohdista,jossa mies hermostuu ja menettää malttinsa.
Andalusialainen koira kertoo enemmän ihmisen haluista,peloista ja luuloista. Molemmat elokuvat ovat aikaansa nähden hyvin rakennettuja.Teoksia katsellessa tulee luovuttaa pakonomainen tarve ymmärtää jokainen elokuvan otos,merkitys tai tarkoitus.Salvador Dalin avustus käsikirjoituksessa tuo väkisin moniulotteisuutta ja jotain selittämätöntä.Surrealismia.Tunteet ja mielkuvitus korvaavat järjen.

Kävinpä katsomassa Erich von Stroheimin ohjaaman mykkäelokuvan Ahneus, vuodelta 1924. Itseasiassa ostin kausikortin, jolla pääsee maanantaisin katsomaan elokuvahistorian klassikoita. Tämä klassikkosarjan ensimmäinen osa, Ahneus, oli hieno kokemus, sillä rakastan mustavalkoisia elokuvia! Tunnelmaa lisäsi Esa Toivola, joka säesti pianollaan elokuvaa valkokankaan alla.
Ahneus on hyvä elokuva eikä niin ennalta-arvattava kuin oletin (varsinkaan amerikkalaiseksi teokseksi). 10 viimeistä minuuttia ovat hienoa katseltavaa. Teos on viihdyttävä, mutta ehkä tahtomattaankin koominen joissain kohtauksissa. Ainakin näin nykypäivän lasien läpi katseltuna. Näyttelijöiden on todella täytynyt osata näytellä, sillä puheen puuttuminen laittaa väkisin kehon elämään ja ilmaisemaan itseään.
Vaikka elokuva näyttää hienosti ahneuden monet kasvot ja sen seuraukset, olen sitä mieltä, että 10 tuntinen elokuva 2 tuntiin lyhennettynä toimii itselleni paremmin. Täydet viisi tähteä ei ole lainkaan liioittelua Ahneuden katsottuaan.

http://www.filmgoer.fi/artikkelit/greed.html

Niin,ale-myynnit on toisaalta mukava juttu.Löytää kaikkea mukavaa halvalla,mutta itselläni on paha tapa tulla ostaneeksi sitten sellaistakin,mitä ei välttämättä tarvitsisi (kuten varmaan monella muullakin). Suomalainen kirjakauppa on nyt ollut ostoshimoni kohde: Kultakausi,Picasson elämäkerta,Edward Munchin elämäkerta,Akseli Gallen-Kallelan Afrikka kirja.... Olen lohduttautunut ajatuksella, että tarvitsen kirjoja tulevaisuudessa jos minusta joskus tulee kuvaamataidonopettaja tai taidehistorioitsija...Ja tähän mennessä lukemani kirjat ovat olleet mielenkiintoisia ja mukavaa luettavaa,eikös se ole pääasia?
Tänään tuli sitten yleinen ostosvimma.Selailin musiikki- ja elokuva-alennuksia ja listassa on tällä hetkellä kymmenkunta elokuvaa ja saman verran musiikkia.Listasin kaikki haluamani hintoineen ja huomasin,että kyllä niihin rahaa menisi vaikka kuinka olisivat alennuksessa.Joten se hieman hillitsi tunnelmaa.Sitten on tietenkin tämä vaatepuoli.Kenkiä ja mekkoja lähtisi kaupasta mukaan säkeittäin jos en pitäisi kiinni itsehillinnästäni."Tarvitsenko minä nyt todella tuota ja tuota?" -kyselen itseltäni miltei päivittäin.Kun taas toisaalta "No nythän sitä kannattaa ostaa kun on alennuksessa..." Näinä aikoina sitä huomaa itsessään pirullisen materialistin.Hemmetti soikoon,milloin nämä alennukset loppuvat!?
Vaikka myönnettäköön, että kirppareilta olen tehnyt hyödyllisiä ja mukavia löytöjä todella edullisesti! Niin että onneksi kirppareilla on "alennukset" aina (pieniä poikkeuksia lukunottamatta) :)

np: Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta

(ps. Sorruimme Karin kanssa ostamaan taulu-tv:n...)

Porvoon reissu oli mahtava! Itsenäisyyspäivän vastaanotto katsottiin tietenkin, toiselle meistä kuitenkin tuli Nukkumatti kylään (6 tunnin ajomatka taisi tehdä tehtävänsä) ja tuhina peittyi television kommentaattoreiden alle. Kynttiläkoristeet meinasivat aiheuttaa pienen tulipalon,mutta onneksi nopeat refleksit pelastivat tilanteen.Illalla otettiin varaslähtö joulukinkkuun.

Ihana jouluinen Vanha kaupunki.Lunta ei ollenkaan,mutta jouluiset pikkuputiikkien ikkunat ja joulukoristeet saivat joulutunnelman nousemaan. Tutustumiskierros Porvoon keskustassa ja kiertokävely Vanhan kaupungin mukulakivikaduilla. Talojen kattojen väliin oli ripustettu pitkät rivit jouluisia nauhoja ja joulukelloja valoineen. Kirpputorikierrokselta mukaan tarttui yhtä jos toista mukavaa kohtuullisin hinnoin. Vierailu Pienessä suklaatehtaassa pakotti ostamaan rasiallisen käsintehtyjä suklaakonvehteja (kenellepä ei olisi paikasta tullut mieleen Johnny Deppin tähdittämä Pieni suklaapuoti,tosin putiikki oli huomattavasti pienempi kuin elokuvassa). Joen varrella näkyi kuuluisa "postikorttimaisema" ranta-aitoista,jotka täytyi itsekin ikuistaa. Kaduilla kuuli myös maamme toista virallista kieltä, mikä toi mieleen 40-50-luvun kotimaisten elokuvien kaupunkitunnelman. Pyörähdimme myös kauniissa Kynttiläkamarissa, jossa kynttilät olivat eroteltu värien mukaan eri huoneisiin. Voi miten olisikaan tehnyt mieli ostaa metallinen kynttilä/tuikkuteline, mutta opiskelijalle hinnat olivat vähän turhan korkeat. Kahvihetki sacher-kakun kera, ylellisessä 1800-luvun tyyliin sisustetussa kahvilassa kruunasi päivän.

Porvoo,Suomen joulukaupunki.