IRC-Galleria

"On hienoa huomata kuinka paljon taide ja luovuus ovat vaikuttaneet maailmaan, ei hallitus ja uskonto. ---- Haluan että minut muistetaan siitä, että uskallan henkeni uhalla sanoa mitä ajattelen.Vain niin voin sanoa olevani taiteilija.Ja se on ainoa arvokas titteli."

-Marilyn Manson-

"Kyllä se kahden ihmisen yhteisolo totuttelua vaatii, mutta niinpä sitä vaan vähitellen yhteen kasvetaan. Sitoutumista se vaatii ja päättäväisyyttä, mutta mikä maailmassa nyt on tärkeämpää kuin, että on joku jonka kanssa jakaa asiat ja jonka kanssa voi olla juuri se oma
itsensä. Rakastuminen muuttuu vähitellen rakastamiseksi ja se on niitä ihmiselon ydinasioita."

- R.L. Komulainen -

Kiitos noista sanoista ja menneestä vuodesta hänelle ja monelle muulle,jotka sanoillaan saivat minut ajattelemaan.Heidän elämänkokemuksensa ja näkemyksensä auttoivat ratkaisemaan ongelmia ja kasvattivat minua tietyllä tavalla,tavalla josta opin että kaikella on tarkoituksensa. Kaikella.

"En ole nainen, en yhtään mitään - kidutettu eläin häkissään."

"Tikulla silmään, jos muistat arpeni
Jos auki revit ne ja hierot suolaa haavoihin"

"Kuka pienen pelon siemenen
sisälleni aikoinaan on kylvänyt
Kasvanut on täyteen mittaansa se
ja vihan puu on siitä syntynyt"

"Jokainen luu minussa taittuu
En jaksa enempää
Käsittäkää, täytyy tulla loppu
Ei enempää, ei vähempää"

"Kuinka kovaa löisin
Kuinka kovaa purisinkaan,
jos vain pääsisin lukkojen takaa kostamaan"

http://www.youtube.com/watch?v=zK2i54puwjw

---

"Saat puolustaa minua.
Jos osaat niin puolusta minua"

Niin....ihmiset ovat.Erilainen voi olla monella tapaa,mutta kanssakäyminen tuottaa ongelmia jos ei ymmärrä. Ei ymmärrä toisen ajattelutapaa tai toimintaa. Voisimmeko kuitenkin yrittää astua toisen kenkiin ja yrittää ymmärtää toisiamme? Ehkä se on liikaa vaadittu,ehkä ei. Joskus vain huomaamattaan vaikuttaa toisen ihmisen elämään, niin että loukkaa tai synnyttää väärinkäsityksiä. Se ettei käytöstään huomaa, aiheuttaa vähin erin tukoksia kehoon, jotka jossain vaiheessa purkautuvat....jotenkin. Lukekaa toisianne ihmiset,se ei ole vaikeaa jos unohtaa hetkeksi oman napansa.Ja kuten sanonta kuuluu,silmät ovat sielun peili.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.

---

No niin,älä ujostele.Tiedän että muistat jotakin.

http://www.riemurasia.net/jylppy/displayimage.php?pos=-15896

Maailman herttaisin lelu ^^. Pitää tietyin väliajoin palata katsomaan tuo videopätkä,sillä en voi olla nauramatta/hymyilemättä tuolle pienelle punaiselle olennolle :) Pieni asia joka piristää päivää.

Tiedättekö miltä tuntuu poskissa, kun joku katsoo sinua syvälle silmiin?
Tiedättekö miltä tuntuu perhoset vatsassa, kun joku koskettaa kasvojasi?
Tiedättekö miltä tuntuu hymyillä, kun joku hymyilee kanssasi?
Tiedättekö miltä tuntuu pelätä, kun on joku joka rohkaisee?
Tiedättekö miltä tuntuu suudella, kun sadepisarat pistelevät kasvoja?
Tiedättekö miltä tuntuu herätä, kun vieressäsi ovat maailman tärkeimmät kasvot?

Minä tiedän.

Sekoitus pelkoa,inhoa ja iloa,niin ainekset unohtumattomaan iltaan ovat valmiit. Lyhyestä virsi kaunis: -Kiitos :)

"Kaipaamme kosketusta niin paljon, että törmäämme toisiimme vain tunteaksemme jotain."
- Crash -

---

Mahtava elokuva ennakkoluuloista,rasismista ja ihmisten välisistä suhteista,siitä millaiseksi maailma on mennyt.Onko kaikki kohdattava aina ulkokuoren perusteella? Emmekö ymmärrä katsoa syvemmälle? Ihmiset ovat sokeita; sokeita pelosta, sokeita ennakkoluuloista. Kaikki ei välttämättä ole sitä miltä näyttää...Pidin elokuvasta, mutta mielestäni tähtinäyttelijät hukuttivat osan koskettavuudesta. Onnistunut teos Amerikan mantereelta.

Lämpöinen kesä vierähtänyt viileään syksyyn.Muistoja sydän tulvillaan: odotuksia,surua, toiveita, pettymyksiä,onnistumisia.Viimeisen vuoden aikana vanhat ja uudet ystävät ovat todella painautuneet mieleeni.Vanhoja ystäviä on joskus niin ikävä,että tekisi mieli huutaa! Mutta vaikka vanhoja hyviä aikoja ei saa takaisin,on kehiteltävä uusia.Uudet ystävät (luulen uskaltavani sanoa ainakin osaa heistä ystävikseni) töistä,leireiltä,netistä,koulusta ovat hekin omalla tavallaan vaikuttaneet elämääni.Olen hymyillyt ja nauranut kuluneen vuoden aikana varmaan enemmän kuin koskaan. Niin, ehkä se jo kertoo miten tärkeinä teitä pidän,tuotte auringon pimeimpäänkin päivään.
Vaikka tarvitsen yksinäisyyttä selvitelläkseni ajatuksiani,en silti luopuisi yhdestäkään henkilöstä joka on jakanut hymyn kanssani,kasvotusten tai mielessään.Joitain ihmisiä on helppo lähestyä, mutta joukkoon mahtuu niin sanottuja kysymysmerkkejä,henkilöitä,joiden kanssa todelliset sanat vain kuivuvat kitalakeen kiinni. Miksi? Ehkä sitä pelkää reaktiota,jonka saa osakseen tietyt asiat sanottuaan.Avoin ulkoa,ujo sisältä.
Olen huomannut että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän pienet ja yksinkertaiset asiat merkitsevät.Kuten sanat "kiitos" ja "anteeksi" tai eleet, kuten hymy tai kosketus.Ne jäävät joskus vahvemmin mieleeni kuin esimerkiksi jokin tietty tapahtuma.Ette kaikki edes tiedä miten paljon olette maailmaani muuttaneet pikkuruisella teollanne ;) Teille ehkä huomaamaton ja merkityksetön, mutta minulle korvaamaton.
Hassua mitä kaikkea sitä mieleen tulviikaan, kun sadepisarat rummuttavat tahtia ikkunaan ja puut patistavat lehtiä lentämään.Kuka näitä juttuja lukee,en tiedä,mutta joskus on hyvä purkaa ajatuksiaan jonnekin,oman mielenterveyden ylläpitämiseksi.