"Kyllä se kahden ihmisen yhteisolo totuttelua vaatii, mutta niinpä sitä vaan vähitellen yhteen kasvetaan. Sitoutumista se vaatii ja päättäväisyyttä, mutta mikä maailmassa nyt on tärkeämpää kuin, että on joku jonka kanssa jakaa asiat ja jonka kanssa voi olla juuri se oma
itsensä. Rakastuminen muuttuu vähitellen rakastamiseksi ja se on niitä ihmiselon ydinasioita."
- R.L. Komulainen -
Kiitos noista sanoista ja menneestä vuodesta hänelle ja monelle muulle,jotka sanoillaan saivat minut ajattelemaan.Heidän elämänkokemuksensa ja näkemyksensä auttoivat ratkaisemaan ongelmia ja kasvattivat minua tietyllä tavalla,tavalla josta opin että kaikella on tarkoituksensa. Kaikella.