Jonain päivänä tällä viikolla kävellessäni bussipysäkiltä kotiin, katselin tapani mukaan ihmistä.
Yllätyksekseni hän vastasi katseeseeni, niin pitkään että L:n määritelmän mukaan siinä oli jotain. Ja kyllähän sen huomaa.
Jälkeenpäin harmittelin, että minulla olin töistä ja öistä väsyneenä lipsahtanut menneen maailman menkää pois -ilmeeseeni. Jos olisin tajunnut sen aiemmin, olisin väläyttänyt loppuun hymyn. Sellaisen hurmaavan. Eh.
Harmittaa.