näen vaan itseni yläilmoista ja tunnen kuinka sielu lentelee ylös ruumiista. sydän hakkaa lujempaa kuin koskaan, hymy kuihtuu sateiseen loskaan.
kaikki luulee et en voi hyvin, en mä tätä tilannetta meinannukkaan tyrii. voin täydellisesti, mut pelkään et tää tunne on vaan mun luona hetkellisesti.
tarkkailen itseeni peilist, epävarmuus kadonnut kokonaan täst pelist. nyt mulla ei oo ku yks suunta, ei oo olemmassakaan toista mahdollisuutta.
taistelen loppuun asti, ja tiedän et nyt on voitettava tää viimeinen matsi. oon liian vahva hävitäkseni, tahdon vain sun vierees viel hetkeksi.
nyt kaikki näyttää oikeelta, ei väärältä kuihtuneelta ruusulta. jaksan hymyillä vaik sekin välist karkaa, pienet eleetki tuo sen takas, kuulostaa kuin harhaa.
riittää et sut nään, yksin hymyilemään jään. sä kirjaimellisesti sekoitat mun pään. enkä tahdo sen tunteen muuttuvan, se on parast mitä kokenutkaan.