vuosisadan rakkaustarina, virtaa kyynelinä poskillani.
tukehduttaa haavoina sydämessäni. mielessäni kuva pojasta.
täynnä rakkautta, täynnä kipua.
en tahtoisi unohtaa, en kuulla sanoja
..se on ohi nyt
mielessäni sanat muistuttaa
kasvoillani kyyneleet
tuntuu ettei loppua tule koskaan
oltiin kaunista... oltiin rakkautta...
oltiin vihaa ja kaikkea mitä se sisältää...
mut sä oot kuite se lopulta jonka peli perii,
mähän en koskaan menettänyt mitään.
osan elämästäni vain, liian paljon kai?
palan sydämestäni ja sielustani.
sydän ja sielu voi olla kateissa, ruumis tyhjänä.
kyyneleet repii verta silmistäin, naama mustana.
kroppa pelkkää tyhjää, kaiken kadottaneena.
mitään ei jäljellä, mitään ei löydettävissäkään.
pala palalta voi hävitä, ehkä joskus vielä palat kerätä.