oon vain pieni tyttö, joka pyristelee kahleistaan.
irti ei pääse millään, vaik kuinka tahtoisikaan.
liian kiinni menneisyydes, ei huolta huomisesta.
kahleet vaan puristaa ja tiukentaa otettaan.
revitty ja piesty, hajalle saatu kokonaan.
pala palalta kerää vaan voimia irrottautua.
ei mikään tuo onnistumista, kaikki pettymyksiä.
luottoakaan löydy mistään, pelkkää valhetta.
paikalle vaan jää, enää jaksa ja lopulta luovuttaa.
kuitenkin jokin toivenripe auttaa elämään.
kyllä vielä päivä tulee, kun taas jaloillaan.
luovuttaa voi, mutta ei koskaan kokonaan.