IRC-Galleria

viikon päästä lauantai aamuna lähtee kone takasin suomeen,
ei en halua viel sinne kylmään, tääl lämpimässä on niin kivempi.

mut sit ku tuun niin hyökkäänkin kaikkialle ja rutistan kaikki ruttuun.
ei oo ees ikävä suomeen, mut ihmisiä ja minun kissoja on kyllä <3

olkaa kiltisti tää loppu aikakin, minä ainakin vaan grillaan kinkkuani <;

terveisin: isin ja äitin pikku prinsessa joka kotiutuu pian maailmalta. <3

ei sanoilkaan kuvaan pysty kukaan tätä tunnetta, oon koukus mut oot kyl parast huumetta. ei kukaan oo koskaa nähnyt tai tuntenut tätä fiilistä.

näen vaan itseni yläilmoista ja tunnen kuinka sielu lentelee ylös ruumiista. sydän hakkaa lujempaa kuin koskaan, hymy kuihtuu sateiseen loskaan.

kaikki luulee et en voi hyvin, en mä tätä tilannetta meinannukkaan tyrii. voin täydellisesti, mut pelkään et tää tunne on vaan mun luona hetkellisesti.

tarkkailen itseeni peilist, epävarmuus kadonnut kokonaan täst pelist. nyt mulla ei oo ku yks suunta, ei oo olemmassakaan toista mahdollisuutta.

taistelen loppuun asti, ja tiedän et nyt on voitettava tää viimeinen matsi. oon liian vahva hävitäkseni, tahdon vain sun vierees viel hetkeksi.

nyt kaikki näyttää oikeelta, ei väärältä kuihtuneelta ruusulta. jaksan hymyillä vaik sekin välist karkaa, pienet eleetki tuo sen takas, kuulostaa kuin harhaa.

riittää et sut nään, yksin hymyilemään jään. sä kirjaimellisesti sekoitat mun pään. enkä tahdo sen tunteen muuttuvan, se on parast mitä kokenutkaan.

en ymmärrä edes itsekään enää, ennen ei ollut mielessä ketään. nyt en muuta aattelekkaan ku sua, jokainen ajatuski koskee sua. mitä on tapahtunut, mikä saanut mut unohtaan kaiken muun?

nään sut kaikkialla, et oikeesti oo täällä, mut mulla on tunne et oot lähellä. kaikki unetkin kertoo vaan susta, ei hetkeäkään ilman ajatusta susta.

haaveilen ja uneksin tulevaisuudesta sun kans, haaveilen yhdestä suukostas. kummatkin mahdollisii, mut tarvis paljon uhrauksii. oonko valmis päätöksiin. vai onko parempi vaan yrittää unohtaa ja itkee itsensä yhä uudellee unelmiin.

kaikilla veronsa, kaikella merkityksensä.

mut en välitä edes säännöistä, en seurauksista. en välitä muista, en mielipiteist turhista. kuhan sä oot siin ja pidät lujempaa kii ku koskaan.

ei, ei tää oo rakkautta, en mä voi ketään rakastaa. ei tää oo yksinäisyyttä, vaik merkkaatki tukee ja turvaa. sun kans vaan on hyvä olla, enkä ilmankaan voi olla.

mihin tie vie ja minne pää ohjaa, ne kertoo suunnan. mut jos sydän sais päättää se tietäis kyl jo paikkansa ennestään.

ei pää taas toimi laisinkaan.
sydän kuljettaa mukanaan.

käskee ja komentaa,
ei hetkeäkään hellitä.

nyt pää sanoo et on mentävä,
oikeesti pois lähdettävä.

mutta ei, en liiku senttiäkään.
sydän tarraa penkkiin lujempaa.

kumpa tunteita voisi ohjata,
suunnan niille itse kertoa.

ei tarvitsisi pelätä hetkeäkään,
miettiä mitä nyt seuraakaan.

olis oman elämänsä valtias,
sais päättää kaikki tunteensa.

miksei tunteita voi vain käskeä,
nurkkaan nakata ja piilottaa.

hoet itsellesi ettet saa rakastaa,
mutta et voi tuntee vihaakaan.

vihata vihaa ja rakastaa rakastaa.
kumpa ne sit ohjaa parempaan.

veri ja kyyneleet sekoittuvat yhdeksi nesteeksi, kuin punaviiniä.
käsi vapisee voimasta, voimasta jolla terää pitelee kädessä.

-tää oli sit se mitä sä halusit, se mihin sä aina pyrit. tahdoit vaan musta lopullisesti eroon.

terä viiltää lujempaa, yhä syvempää. en inahdakaan, ei kuulu mtn.
kyyneleet valuvat vuolaamin kuin milloinkaan, ei lopeta ollenkaan.

-sä vittu sait mut elämästä luopumaan, ilman sua en ois kyennytkään jatkamaan.

viimein tunnen heikkeneväni, kuiskaan hyvästit. ne jää leijumaan.
ja tiedän että kuulet jokaisen sanani, ei ne tuu häviin milloinkaan.

-nyt on sun enää myöhäistä tulla pyytään anteeksi, enää on turha katua mitään.

ei tyhjät lupaukset saa mun luottamusta sua kohtaan nostaan.
ei oo helppoo aamul herätä ja tajuta ettet ikinä tullutkaan.

puhelin taas tärisee laukussa, sä soitat, et ees pyydä anteeksi.
kerrot vaan kuinka oli taas ongelmii, ja kuinka sulla on kiire.
käsket pitää huolta itsestäni ja sanot soittelevas taas illalla.

ei en mä jaksa enää odottaa, soitat jos soitat mitä sil on väliä.
ei tää ikävä ja tunne puhumalla häviä, voisit tulla edes hetkeksi.

jos sä oikeesti välittäisit, jos oikeesti tahtoisit olla mun kans,
ei aikataulut merkkais mitään, ja raivaisit ongelmas vaan tieltäs.
unohtaisit kiireen ja tahtoisit vaan mun luo pitään mulle seuraa.

oon liian väsynyt vaan odottaa, en oo nähny sua viikkoihinkaan.
sä lupaat ja lupaat muttet koskaan saa muuta aikaiseksikaan.

oon valmis luovuttaan, mutta aina annat toivon kipinän.
sä soitat, aina ajallaan. et koskaan petä mua kokonaan.
please, tee asialle jtn. älä anna mun kituu epätoivos enää.

tunnen kuinka kätes liikkuu pitkin mun vartaloa.
tiedän et pian sun on taas mentävä.

ei, en pelkää pimeää, en yksin jäämistäkään.
oot luonain aina, en oo koskaan yksinkään.

mä pärjään kyl, mut pelkään ettet koskaan palaa.
oot mun sydämes mun luonain, kunhan halaat.

ei mun tarvi olla yksin hetkeäkään. miksi pitäisikään.
sä et mun mielest oo kadonnut hetkeksikään.

tiedän etten oo sun ainut, mut unohdan sen ihan aina.
pidät kii, suutelet niskaa. saanko hetkeks sun sydämes lainaa?

eikö voitais unohtaa kaikki muu, ja olla vain.
uskoo yhteiseen tulevaisuuteen ja rakastaa?

niin. tänä vuonna lumen, kylmyyden, pimeyden, perheen ja joulusaunan lahjoineen korvaa
auringonlaskun katselu biitsillä, skumppapullon kera ja hyvässä seurassa!
illan päälle sit syödään hyvin joulubuffetista, vaihdetaan bilevaihde päälle ja suunnataan baanalle.
siinä hyvä suunnitelma erilaiseen jouluun.

feliz navidad!

hui ko aika menny hirmu nopiaa. ihan hullua.
nyt seon menoa, tunnin päästä lähtee junakin.
huomen aamulla lento.. uiui. eikä jännitä vielkää.

mut pitäkää kaikki toisistanne huolta,
ja olkaa ihmisiksi. kohta on joulu, tontut kurkkii ;)

nyt onkin pakko mennä pakkaileen viimiset.

OOTTE KAIKKI HIRMU RAKKAITA, JA TULEE KAAMEA IKÄVÄ/;

puerto rico, gran canaria 10.11.2007->2.2.2008, seeya

hei, ei muistella pahalla.
liian väärällä tavalla,
tavalla katkeralla..

sä oot siin ja mä täs.
yhdes pysytään sydämessäs.

koita tajuta et olit pala taivaalt,
nyt vain muisto kirjan sivulta.

tää elämä liian liian hiljaista yksin,
sun kanssas aivan liian kaunista,
todellisuudeks...


......................................................


aamulla kaikki näyttää valoisammalta,
ei rikkinäiseltä sirpaleina lattialla.

väsyttää, ja päätä vihloo liian kovaa,
ei enää selkeitä ajatuksia ollenkaan.

hetken päästä kuiten kaikki selkenee,
ei mulla mistään huolta ees enää oo.

kaikki on vihdoin paremmin kuin koskaan,
ei oo syytä enää itseään uneen itkeekään.

epäonnistumiset takoo luottamusta,
eteenpäin vain nousua, ku pohjal jo käyty.