IRC-Galleria

on tullut aika jättää sut rauhaan,
tänään lapioin mun tunteeni hautaan.
päälle multaa ja muutama lyhty,
mun aika on mennä kun en muuhunkaan pysty.

makia. nyt on ohi matkat ja kauhee matkaväsymys. ei oo kiva ku on pakkasta /; .
mut on kiva ku näkee kaikki rakkaat ja huomenna miran kans kaupunkiin. <3

nyt on sit viimeinen ilta käsillä, aika menny aivan liian äkkiä. en kyl haluis viel millään lähteä. /;

onneks aina on mahdollisuus palata, ja kameras on paljon kuvii ja muistoi pahan päin varalta.

............................................................................................................................................................

nyt pitäis jaksaa olla hereillä aamu 7 et ois koneessa ja vois nukkua. hmph. sunnuntai iltana vasta oikeesti pääsen nukkumaan, sänkyyn. aijai, saattaa tää tyttö olla aika mennyttä ku kotia pääsee niin suoraan vaan omaan sänkyyn ja unta kalloon. joo jos sitä menis viel takas tään green beach hotellin ravintolan puolelle kuluttaan aikaa.

kohta nähään, ja varokaa vaan ennenku huomaattekaan hyökkään jostain rutistaan teitä! <3

QUITMO!

liian paljon kysymyksiä, saamatta vastauksia.
sun sanas kertoo et oot miettinyt meitä todella.
sun teot puhuvat puolestaan, vaikkei pitäisi.

sä kohtelet mua kuin omaas, et sä mua omista.
odotat et toimisin sun sääntöjesi mukaan.
mut et sä mua niil lannista.

sä et ymmärrä, mä en oo sun. itse sä sen oot päättänyt,
oot vaan ystäväni mun. silti koitat vaan rajoittaa,
hallita ja lopulta mut vaan kahlita.

välillä vaik tuntuukin et antaisin periks sulle ja tunteille,
silloin kun sä suutelet ja pitelet mua.
kaikki huoletkin kaikkoontuu.

mut sit sä teet sen taas, palautat mut todellisuuteen.
nakkaat niskaan vettä jäätävää. pidä sä ne tunteet eros täst
niin pystyn siihen itsekin paremmin.

vaik päivä ois kuinka huono, saat mut teoillas hymyilemään.
mut toisaalta taas toisinaan hyvänkin päivän saat häviämään.

et mihin tällä päädyinkään, sekoittaan lisää pakkaa vaan.
sun täytyy tietää, et voi empii rajamailla.
et voi saada kumpaakin, sun täytyy valita.

katon kelloo, huomaan päivä taas vaihtunu iltaan. suljen silmät ja mietin kuinka aika lentää siivillä.

en kerenny viel uneen päässä, kun havahdun ääneen. ääni tulee puhelimesta ja tiedän et se oot sä joka soitat.

sä halusit vaa kuulla ääneni, sit kehotatki sulkeen silmät takas. ja ennenku kerkeisisin ne taas avata oisit jo täs takas.

et ehkä vielä seuraavana aamuna, mutta aamut on samoi. päivät hukkuu menneisyyteen ja tulevaisuuski on pian siel.

mitä välii, aina oottaa jotain, ja se päivä tulee ajallaan. miksi pilata muut päivät vaan unelmoimalla tulevasta?

ne päivät tulee sitkun on tullakseen, ei ne oo sen erikoisempii. jos sä oikeesti tahdot, voit jokaisesta päivästä tehdä tärkeän.

jokainen päivä voi olla se miltä odotat parasta & mist teet sitä. älä kato kelloon, seon vaa aikaa. en meinaa ajanehdoil elää enää. tahdon olla vapaa, ilman kahleita.

viikon päästä lauantai aamuna lähtee kone takasin suomeen,
ei en halua viel sinne kylmään, tääl lämpimässä on niin kivempi.

mut sit ku tuun niin hyökkäänkin kaikkialle ja rutistan kaikki ruttuun.
ei oo ees ikävä suomeen, mut ihmisiä ja minun kissoja on kyllä <3

olkaa kiltisti tää loppu aikakin, minä ainakin vaan grillaan kinkkuani <;

terveisin: isin ja äitin pikku prinsessa joka kotiutuu pian maailmalta. <3

ei sanoilkaan kuvaan pysty kukaan tätä tunnetta, oon koukus mut oot kyl parast huumetta. ei kukaan oo koskaa nähnyt tai tuntenut tätä fiilistä.

näen vaan itseni yläilmoista ja tunnen kuinka sielu lentelee ylös ruumiista. sydän hakkaa lujempaa kuin koskaan, hymy kuihtuu sateiseen loskaan.

kaikki luulee et en voi hyvin, en mä tätä tilannetta meinannukkaan tyrii. voin täydellisesti, mut pelkään et tää tunne on vaan mun luona hetkellisesti.

tarkkailen itseeni peilist, epävarmuus kadonnut kokonaan täst pelist. nyt mulla ei oo ku yks suunta, ei oo olemmassakaan toista mahdollisuutta.

taistelen loppuun asti, ja tiedän et nyt on voitettava tää viimeinen matsi. oon liian vahva hävitäkseni, tahdon vain sun vierees viel hetkeksi.

nyt kaikki näyttää oikeelta, ei väärältä kuihtuneelta ruusulta. jaksan hymyillä vaik sekin välist karkaa, pienet eleetki tuo sen takas, kuulostaa kuin harhaa.

riittää et sut nään, yksin hymyilemään jään. sä kirjaimellisesti sekoitat mun pään. enkä tahdo sen tunteen muuttuvan, se on parast mitä kokenutkaan.

en ymmärrä edes itsekään enää, ennen ei ollut mielessä ketään. nyt en muuta aattelekkaan ku sua, jokainen ajatuski koskee sua. mitä on tapahtunut, mikä saanut mut unohtaan kaiken muun?

nään sut kaikkialla, et oikeesti oo täällä, mut mulla on tunne et oot lähellä. kaikki unetkin kertoo vaan susta, ei hetkeäkään ilman ajatusta susta.

haaveilen ja uneksin tulevaisuudesta sun kans, haaveilen yhdestä suukostas. kummatkin mahdollisii, mut tarvis paljon uhrauksii. oonko valmis päätöksiin. vai onko parempi vaan yrittää unohtaa ja itkee itsensä yhä uudellee unelmiin.

kaikilla veronsa, kaikella merkityksensä.

mut en välitä edes säännöistä, en seurauksista. en välitä muista, en mielipiteist turhista. kuhan sä oot siin ja pidät lujempaa kii ku koskaan.

ei, ei tää oo rakkautta, en mä voi ketään rakastaa. ei tää oo yksinäisyyttä, vaik merkkaatki tukee ja turvaa. sun kans vaan on hyvä olla, enkä ilmankaan voi olla.

mihin tie vie ja minne pää ohjaa, ne kertoo suunnan. mut jos sydän sais päättää se tietäis kyl jo paikkansa ennestään.

ei pää taas toimi laisinkaan.
sydän kuljettaa mukanaan.

käskee ja komentaa,
ei hetkeäkään hellitä.

nyt pää sanoo et on mentävä,
oikeesti pois lähdettävä.

mutta ei, en liiku senttiäkään.
sydän tarraa penkkiin lujempaa.

kumpa tunteita voisi ohjata,
suunnan niille itse kertoa.

ei tarvitsisi pelätä hetkeäkään,
miettiä mitä nyt seuraakaan.

olis oman elämänsä valtias,
sais päättää kaikki tunteensa.

miksei tunteita voi vain käskeä,
nurkkaan nakata ja piilottaa.

hoet itsellesi ettet saa rakastaa,
mutta et voi tuntee vihaakaan.

vihata vihaa ja rakastaa rakastaa.
kumpa ne sit ohjaa parempaan.

veri ja kyyneleet sekoittuvat yhdeksi nesteeksi, kuin punaviiniä.
käsi vapisee voimasta, voimasta jolla terää pitelee kädessä.

-tää oli sit se mitä sä halusit, se mihin sä aina pyrit. tahdoit vaan musta lopullisesti eroon.

terä viiltää lujempaa, yhä syvempää. en inahdakaan, ei kuulu mtn.
kyyneleet valuvat vuolaamin kuin milloinkaan, ei lopeta ollenkaan.

-sä vittu sait mut elämästä luopumaan, ilman sua en ois kyennytkään jatkamaan.

viimein tunnen heikkeneväni, kuiskaan hyvästit. ne jää leijumaan.
ja tiedän että kuulet jokaisen sanani, ei ne tuu häviin milloinkaan.

-nyt on sun enää myöhäistä tulla pyytään anteeksi, enää on turha katua mitään.