Time management on sitä, että kaikki aika palaa ajankäytön suunnitteluun.
Huolellisesti jäsennelty viikko näyttää edustavalta almanakassa, mutta sinne sivuille se jääkin. On petollisen helppoa mieltää huominen itsensä jotenkin tehokkaampana, ja laatia luodinkestäviä sotasuunnitelmia tekemätöntä työnsarkaa vastaan: tuolloin X, tuolloin Y, tuolloin Z, homma hoituu kuin liukuhihnalla.
Kuinka ollakaan, kun huominen koittaa – tuolloin nälättää, tuolloin vituttaa, tuolloin on pata jumissa, tuolloin räjähtää perna. Sunnuntaina kello 23.59 ei voi kuin ihmetellä omia inhimillisiä vikojaan, kun lyömätön schedule menikin oikosulkuun. Kuinka tässä taas kävi näin?
Vielä enemmän joutuu ihmettelemään iänikuista harhaluuloaan siitä, että mekaaninen aikatauluttaminen EI johtaisi rimanalituksiin. Harkintakyky vuotaa kuin seula. Tässä kävi näin, koska et ikinä opi, sinä ruttoinen paviaani!
Viisas ei kumarra kalenteria. Kun taukohuoneessa pelataan pilipali-rulettia päivämäärillä ja kellonajoilla, Viisas nakkaa kahvikupilla tavia, vetää housut kinttuun ja täräyttää vehkeensä pöydälle ilmottumaan. Munat tiskiin, sano! Siinä ne nyt komeilevat. Tämä karvaisentahmea ele on muistutus siitä, että mikään ei elä niin kuin suunnitelmat.
Jaa meille lisää murusia kaukalostasi, Viisas! "Älä istu ajan päällä", sanoi kädetön ämmä ja suohon upposi.