... jotta hemoglobiini kohoaa kattoon. Veriarvoilla nimittäin on kuukauden kuluttua ostovoimaa parantava vaikutus – lähdemme maahan, jonka virallinen valuutta tunnetusti on veri (!), asukkaat kalpeita ja terävähampaisia, ja yleisin kulkuneuvo keskiaikaiset hevosvankkurit. Laki kieltää lähinnä valkosipulin ja päivänvalon.
"Marraskuussa Romaniaan". Kyllä! Lentoliput on jo ostettu – muuten tällainen idea jäisi toteuttamatta, kuten hyvät ideat yleensäkin. Suunnitelmia on niin, ettei usko poliisikaan, mutta aina ne kariutuvat kalkkiviivoilla näennäisen tärkeiden, yllättävien esteiden vuoksi.
Tämäkin tapaus meinasi kaatua klassiseen tapaan, mutta onneksi Eetulla on pelisilmää. Reissusta oli puhuttu iät ja ajat, ajankohta sovittu, mutta loppusuoralla tuli sangollinen koulukyyneleitä ja kylmä kusisuihku. Tiesin, ettei suksi tule luistamaan jo sovitulla viikolla X – kuitenkin Eetu sai raahattua matkatoimistoon... jossa alkoikin reissuranne vispata!
Illalla oli jo kuumottava turististondis.
Vielä kun eteen osui aivan hävyttömän jäätävä tarjous, oli sialta niska katki ja varaus finskin järjestelmässä. Noin kuukausi tästä, oli kalenterissa mitä paskaa tahansa, otan paskasta aikalisän.
Mielikuvat maasta rakentuvat lähinnä vampyyrien ja ihmissusien varaan, oisko kanssa jotain linnoja ja paljon brutaalia seivästämistä (Romania kaipaa brändäystä). Vittu mikä tietämätön urpo tässä kirjoittaa, ketä vittu sä oot?! Bukarest on taatusti jäätävän upea ja ylittää kaikki tietämättömät urpo-odotukseni.
Haluan silti ajella pitkin hautakivien täplittämiä, usvaisia nummia sysimustissa, nitisevissä vankkureissa, joita ohjastaa muotopuoli kyttyräselkä.