IRC-Galleria

Aika se näemmä kuluu, vaikkei konetta avaakaan.

Aloitin eilen opiskelut ammattikoulussa. Jospa tällä kertaa lähtisin sieltä vasta valmistuneena, enkä joutuis jättämään opintoja jäähylle erinäisten syitten takia. Ryhmä, johon pääsin, vaikuttaa mukavalta; aikuisia ihmisiä kaikki ja jopa pari miespuolesta opiskelijaakin on läsnä. Arvostan sitä, et miehetkin haluavat hoitaa ihmisiä työkseen. Ens viikolla alkaa vasta kunnon toiminto, koska tää eka viikko on tutustumista kouluun ja sen toimintatapoihin. Odotan innolla, et saan opiskella lääkelaskuja ja laboraatioita, vaikka neulat inhottaa suurelta osin meikäläistä.

Viikonloppuna pidän synttärit - vihdoin ja viimein - lapsilleni. Oon suunnitellut, että Eljas saa jotakin rakennuspalikoita lahjaks. Eeli sai uuden fillarin jo syyskuussa synttärilahjaks, niin se puoli on kunnossa. Ehkä ostan sille jonkin pienen jutun lisäks, koska lahjoja on kiva saada ja avata. Kakunkin oon jo suunnitellut valmiiks. Tulee kunnon suklaakakku, nam!

Varasin itselleni tatuointiajan ens kuun alkuun, jeejee. Ollaan myös ystäväporukan kanssa varaamassa pidennettyä viikonloppumatkaa Puolaan. Tää vuosi tulee olemaan hyvä, sillä kaikkea hyvää on luvassa. Lapsetkin kasvaa, vaikka se tuntuu olevan välillä todella haasteellista, mutta kasvaa ne silti. Tänä vuonna pääsee nuorempikin kouluun, vaikka ajattelenkin jatkuvasti, että se on sellainen äitin vauva. Pitää lopettaa tällainen, tai nolaan Eljaksen 15-vuotiaana sen kavereitten edessä sanomalla sitä pikkuiseks tai äitin vauvaks. Eeli onkin jo sen verran iso, etten jaksa enää edes nostaa poikaa syliin ilman, että selkä paukkuu ja rutisee. Tai ainakin mää koen hankalaks nostaa lasta syliin, joka on alle 40cm lyhyempi kuin mää. Mutta ehkä hankin isommat hauikset, niin nostaminen onnistuu ilman kauheeta ähellystä.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Aikuisten joululoma, päivä 2. Tänään Helsinkiin tapaamaan ystäviä pitkästä aikaa. Mahtavaa, kun on aikaa pyöriä muualla kuin kotona. Jeejee.

Tänään Tammelaan K:n kanssa. Käydään ostamassa lahjat lapsille ja mää hommaan pikkujoululahjan yhdelle seurueen tytöistä. Huomenna sitten auto täyteen akkoja ja tavaraa, mm. VHS-laite ja videoita, ja sitten nokka kohti Susikasta. Ollaan siä kuin herrankukkarossa, tuskin siä ees on kamalasti naapureita, joita vois kyylätä. Huippua! Ostettiin oikein hienoa kolmen euron kuoharia viime Tallinnan reissulla, ja päästään huomenna nautiskelemaan niitä gourmet-juomia. Bon appètit me neljä!

Piti ostaa pitkästä aikaa Vire-juomaa, mutta kun en sitä löytänyt pienestä K-kaupasta, niin ostin sen tilalle joulutähden. Melkein sama asia? Alkuillasta kävästään ennen lähtöä hakemassa K:n kihlasormus kultasepänliikkeestä, sillä se rinkula vääntyi ovaalin muotoiseksi työpaikalla. Saapahan ny korjatun ja puhdistetun korun nimettömäänsä takaisin. Tuumas, ettei pidä sormusta enää työpaikallaan, ettei se taas muistuta jotakin muuta kuin ympyrää.

Jospa kohta liihottais keittiöön tiskaamaan, sillä en oo ihan satavarma onko K:lla huomenna illanistujaiset meitin kavereitten kanssa vai ei. Toisaalta osaahan K ittekin tiskata. Miks mun tars siistiä kaikki tiptop-kuntoon, kun tiiän niitten sotkevan? Kiva tulla ens viikon alussa kotia, koska täällä tuskin on siivottu meikäläisen kotiintulon kunniaksi. Luulen, että saan heti tarttua joko tiskiharjaan tai imuriin, mut emmää valita, oon vaan parempi siivoamaan kuin K.

Oon ottanut tavakseni tarkkailla meitin Mauno-kissaa. Saa sekin tuta miltä kyylääminen tuntuu (kissa nimittäin kyttää meikäläistä, vaikka vain yhdellä silmällä ovenraosta). Meitin kissa on kasvattanut aikamoisen talvirasvan mahaansa, vaikkei sitä syötetä liikaa. Meillä on tapana antaa herkkuja, jotka ukko saa hakea pömpelinsä eri tasoilta eli joutuu liikkumaan. Nyt toi lyllerö ei jaksa kiivetä katolle, vaan yrittää etutassulla kahmia herkkuja suuhunsa. Onko tässä kämpässä tai ilmapiirissä jotain omituista, kun kaikki tänne tulevat tuntuu laiskistuvan ja pulskistuvan? Täällä nimittäin on tarjolla aina jotakin - on se juotavaa, syötävää tai kumpaakin. (Tänään on herkkuja, kahvia ja limonaatia Elban synttäreitten kunniaks.) Pitänee ottaa Maukka mukaan kevätlenkeille, jotta ollaan kesäkunnossa ens kesänä. Juostaan vaikka kilpaa - minä perässä ja Mauno hihnan päässä edellä. Vähän niinkus tää mies ja musta kissa; https://www.youtube.com/watch?v=zz8hlLcjIbQ

Laitoin ulko-oveen lapun, joka muistuttaa mua ottamaan avaimet mukaan uloslähtiessä. Jäi avaimet kotiin, yritin soittaa huoltoyhtiöön, mut onneks K soitti siinä välissä. K läks töistä asti avaamaan taulapää-ämmälleen oven ja meni takaisin. Mun unohduksen takia se tekee tunnin pitemmän päivän, mut ainakin säästyin siltä 50 euron ylimääräiseltä laskulta. On se ihana, vaikka välillä ärsyttääkin.

Hienoa, että tää väsymys iskee juuri silloin, kun ei sais nukkua. Pitänee säätää tarjoomusten kanssa, jotta energiataso nousee ja jaksan olla ehtoisa emäntä.

Rakas kuopukseni on tänään 6-vuotias. Onnea Eljas, vaikket tätä näekään.

Haen netistä inspiraatiota Eljaksen synttärikakkuun. Ihan valmispohjasta meinasin loihtia meille keskiviikoks herkkukakun. Taidanpa taas tehdä värikkään sateenkaarikakun pojan kunniaksi. Värikkyys nimittäin kuvaa meitin tulevaa 6-vuotiasta täydellisesti - aivan kuten hänen isoveljeensäkin. Ilosta kiukkuun, kiukusta nauruun parissa sekunnissa.

Voisin kohta vaihtaa makkarin pääkalloverhot toisiin, koska alkaa tympiä synkät verhot. K tykkää mustasta ja haluaa ostaa uuden mustan sohvan. Mää yritin puhua ruskean puolesta, mutta ilmeisesti mun tarttee luovuttaa. Löysin eilen Askon kuvastosta hyvän MUSTAN sohvan, tosin hintaa sillä on 995e. En oikein tiiä mitä K kaavaili sohvan hinnaks, koska sehän sen maksaa kerralla pois. Mää voin lyhentää sitä sille kuukausittain. Tai hommaan meille uudet patjat tms. Joka tapauksessa vaihdan neet verhot ja laitan pääkallot pesuun - heti kun saan lisää pyykinpesuainetta.

Hyvä fiilis jatkuu, vaikka tajusin vaatekaupassa lauantaina olevani aika punkero. Hankala kroppa, kun oon lyhyt (157,5cm), pyöree ja kurvikas. No, onneks on sentään perse eikä sellaista lattapersettä. Tammikuussa si puhaltaa uudet tuulet, sillä mää en jouluani pilaa. Kelpaan kuitenkin K:lle, perheelleni ja ystävilleni. Muutama viikko ja sitten alkaa teholenkkeily koulumatkojen tapaan ja järkevämpi ruokavalio. Tällä kertaa pysyn päätöksessäni, koska ikää rapisee koko ajan lisää ja pienentyminen vaikeutuu. Suklaan taidan jättää kokonaan ja jos makeeta tekee mieli, niin ostan salmiakkia. Jep, niin mää teen.

Joskus sitä mietin, että mikä on kohtuus ja oikeus. Mikä on se rahamäärä, joka jokaisen pitäisi saada kuukaudessa?

Tämän pohdinnan aiheutti se, että jotkut alkoi mössöttää siitä, kun joku oli sanonut, että 400 euroa käyttörahaa on vähän kuukaudessa. Se kun ei aina mene niin, että satanen per viikko, sillä on olemassa niinkin jänniä menoeriä kuin sähkö, vesi, puhelin ja netti. Joillakin vielä lääkekuluja ja bussikortit/bensa + autoverot.

Oon myös seurannut yhden ihmisen ajatuksenjuoksua rahasta. Hän taitaa itse olla paremmasta perheestä (porvari) eikä tunnu tajuavan sen takia oikein mitään köyhien elämästä. Jos itsellä on yllinkyllin rahaa, niin ei sitä varmastikaan ajattele niitä, jotka joutuvat jatkuvasti miettimään mistä tinkivät. Ei ole mukavaa elää kädestä suuhun-periaatteella ja raahustaa vanhoissa vaatteissa vuodesta toiseen. (Itselläni ei vastaavaa tilannetta ole nyt päällä, mutta ymmärrän erittäin hyvin millaista on kituuttaa.)

Raha - sitä ei kai koskaan ole liikaa?

Olis isoja suunnitelmia joulun varalle, mutta vasta ens viikolla alan toteuttaa niitä. Yhden asian pyydän K:lta, koska tartten vahvakätistä poraajaa. Haluan viimeisen seinähyllyn keittiön seinälle, jotta voin laittaa sinne reseptikirjoja ja parit purnukat (mm. töistä saatu Bart Simpson-keksitölkki). Tänä vuonna joulu tuntuu jotenkin jouluisemmalta kuin menneinä vuosina. Ehkä se on se, että tällä kertaa saa tehdä joulun omaan kotiin ja aattona saa toimia rauhassa. Ainoa, etten pääse joulusaunaan K:n kanssa, ellei ryykätä kavereille saunomaan. Ei haittaa edes vihertävä nurmikko ja vesisade, mulla on fiilis kerrankin oikeaan aikaan kohdillaan!

Tässä meidän joulukuusen korvike. Toinen korvike löytyy keittiön ikkunasta.

Facebook On this day-hommeli on aika kätevä. Eilen, kun lueskelin monta vuotta vanhoja juttujani sitä kautta, niin tajusin miten paljon yksi lähipiirin ihminen mussutti mulle aikoinaan. Jatkuvasti ihmettelyä ja tuomitsemista... En edes itse silloin tajunnut, että miten se koko ajan nälvi ja katkeruuksissaan louskutti leukojaan. Kaiken taisin tehdä väärin, vaikkakaan en ole samaa mieltä ollut silloin enkä nytkään. Onneks meiningit on nyt muuttuneet eikä tarvitse enää kestää alentavia kommentteja. Minkäs mää sille mahdan, että oon meistä neljästä se toisiks nuorin ja vanhimpaan sisareeni on ikäeroa 11 vuotta. Maailma muuttuu koko ajan ja kasvatusmetodit siinä samalla. Se mikä oli 70- ja 80-luvulla ihan normaalia kasvatusta, voi olla nykyään kieroon katsottavaa toimintaa. (Tähän olis hyvä laittaa linkki Marja Hintikka Live-ohjelman jaksoon, jossa puhuttiin tukkapöllyistä sun muista "ihanista" keinoista saada laps tottelemaan, mutta nääh, en jaksa.)

Sovittiin K:n kanssa, että hän ostaa ruuat ja mää hoidan kodin jouluiseen kuntoon. Tehtiin jo listakin, että mitä kaikkea halutaan syödä jouluna, nam. Vielä pitää tosin opetella ruskean kastikkeen teko, koska me ei kumpikaan tällä haavaa kyetä siihen. Oon varmaan ennenkin maininnut, etten oo kätevä kokki, sillä K tekee ruuat. Pelkään sitä, että ruoka palaa pohjaan tai maistuu mauttomalta. Joskus oon suolannut ruuan siihen kuntoon, että sitä ei voinut syödä (kastikkeeseen lorahti liikaa soijasoossia suolan lisäks, eh...). En nauti ruuanlaitosta enkä ymmärrä miks mun tars kiinnostua sellaisesta. Mää käyttelen mielummin imuria ja moppia, tehköön K jatkossakin maittavia ruokia meitin perheelle.

Ens viikonloppuna selailen jo ennakkoon äitin lääkelaskukirjaa, jotta pääsen opettelemaan niitä etukäteen. En ole ihan pihalla, kun niitä aletaan opiskella koulussa ens kevään aikana. Tarkoitus on läpäistä koulu niin hyvillä arvosanoilla kuin mahdollista.