Miten voi ihminen omistaa näin paljon tavaraa!
Olen viimeiset kaksi päivää pakannut tavaroitani kasaan ja raahannut yläkerran vinttikomeroon varastoon. Onneksi yksi ystäväni tuli mua eilen jelppiin, muuten olis napsahtanu tällä tytöllä porun puolelle.
Nyt alkaa koti olla melko tyhjä - pelkät kalusteet jäljellä. Niitä ei, Luojan kiitos, tarvinut viedä minnekään, sillä sain asunnon vuokrattua kalustettuna. Vielä pitäisi imuroida ja luututa lattiat.
Voi miksi mun pitää muuttaa taaaaaas!? Suonissani virtaa selkeästi kulkurin veri. Enhän ollut kuin kaksi ? viikkoinen kun ekan kerran olen ollut lentokoneen kyydissä. Vaikka itse muuttoprosessi on suht rutiinia mulle, ni aina on yhtä kamalaa erota rakkaista ystävistä ja tutuista ihmisistä!
Haluan kuitenkin luottaa siihen, että Taivaan Isä, joka tietää jokikisen hetken elämästäni on nytkin messissä mukana kun suuntaan taas kerran kohti tuntematonta.
Kamut, voitte rukoilla, et osaisin olla rauhallisella ja luottavaisella mielellä, ja että jaksaisin innolla tutustua uusiin ihmisiin. Kiitti!
Voi olla, että tää on toistaiseksi viimeinen merkintä Suomessa. Kohta nääs irroitan koneen letkuista ja sitten tää vaikenee hetkeksi!
Ihanaa uutta vuotta teille kaikille, Isän taskuun, Pojan laskuun!
Uusimmat blogimerkinnät
- Jo kaksi kuukautta takana 14.03.
- Taa on vasynyt... 19.01.
- perilla pienessa englantilaisessa kylassa 10.01.
- Siis APUA! 30.12.
- Kohti uutta ja tuntematonta...starting 27.12.