Onpa ollut aika...
Paljon olen kokenut, jotain ehka oppinutkin. Ainakin remonttihommista.
Wycliffe Centre on kylla ihan oma maailmansa. Muu ulkopuolinen tuntuu valilla niin epatodelliselta ja vieraalta. Viikolla ei tule juuri lahdettya taalta minnekaan, silla kulkuyhteydet lahikaupunkiin ovat aika surkeat- etenkin iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta kylla sita tuntuu aika taallakin hyvin kuluvan. Illat katselemme elokuvia, pelaamme pingista tai vain oleilemme. Oman huoneen rauhaa ei yllattavaa kylla ole hirvittavasti kaivannut. Mutta viikonloppuisin teemme hurjia irtiottoja Lontooseen ja muualle, missa ELAMA on....
Oma volliekamppamme on valilla kuin jostain Big Brothers-ohjelmasta. 15 erilaista ja eri-ikaista ihmista 8 eri kansallisuudesta yrittaa sovittaa oman persoonansa joukkoon. Kyllahan sen tietaa, mita se joskus tarkoittaa. Muodostetaan omia pienia piireja, juorutaan, tapellaan (tosin ei viela ihan torkeasti mutta parempaan suuntaan olemme menossa...heh). Sosiaalisten kuvioiden tarkkailusta on muodostunut mielenkiintoinen ajanviete mulle. (aika koyhaa elamaa, vai mita!? ) Mutta oikeasti olen saanut niin monta hyvaa ystavaa taalla, etta tulee olemaan todella haikeaa kun eron hetki koittaa.
Raamatunkaannostyosta en ole saanut mitaan uutta inspiraatiota, tuntuu etta asia on jossain syvemmalla sisuksissa muhimassa. Saa sitten nahda, mita on tuloksena puolen vuoden jalkeen. Monia mielenkiintoisia tarinoita olen kuullut ja tutustunut moneen ihmiseen, joka on jossain Wycliffen hommissa. Raamatunkaannostyon lisaksi kun on niin monenlaisia mahdollisuuksia tehda toita, mm. lukutaitotyo, kielten kartoitus, sanakirjan tai kieliopin tekeminen yms.