IRC-Galleria

Huh, perilla ollaan ja vissiin englannissa koska nappaimistosta ei loydy aa kirjainta! Juuri
huomasin...

Matka meni hyvin vaikka olikin tooooosi pitka paiva varsinkin kun joutui odottelemaan
heathrown kentalla n.7 tuntia. En naet tienny et mua oltiin jo vastassa klo 10 kun kone
saapui. Mulle oli annettu tieto et vasta klo 1530 tultaisiin hakeen. No, menihan paiva.
Oli mielenkiintoista seurata ihmisia varmaan suunnilleen kaikista maista kulkevan ohi.
myos terminaali 3 tuli hyvin tutuksi. klo 1530 aloin katselemaan ymparilleni loytaakseni
wycliffen autokuskin kyltteineen- mutta eihan ketaan nakynyt! pyysin infotiskilta
kuulutusta mutta vielakaan ei mitaan tapahtunut. no, onneksi mulla oli wycliffe centerin
numero johon soitin ja sain tietaa et kylla kuljettaja oli tulossa- oli vain juuttunut
ruuhkaan. klo 17 han sitten viimein tuli ja paasin auton kyytiin huristamaan pitkin
moottoriteita hirvittavassa ruuhkassa ja hirvittavalla vauhdilla. Hieman on eri
ajotyyli taalla, ei hidas hamalainen parjaisi millaan. haimme viela heathrow 1 term.
yhden tyypin ja viela lutonin kentalta yhden minka jalkeen suunnistimme horsleys
greeniin. perilla olimme klo 20. tapasin muutamia voluja mm. espanjasta, etela-afrikasta
ja koreasta. mun lisaksi taalla on vissiin 14 muuta volua, yksi suomalainen tytto jatkaa
viela kevaan taalla oltuaan jo syksylla. han tulee vasta lauantaina lomilta, joten siihen
asti on parjattava englanniksi (joka ihmeekseni onkin sujunut ihan mukavasti) volujen
ikajakauma on 17-29 v. eli ma olen ehdottomasti vanhin. seuraavaksi vanhin on 23 v tytto
hollannista, mutta ei haittaa silla totesimme etta meilla on paljon yhteista, hankin on
hollannissa opiskellut englantia. ihan mukavalta olo nyt tuntuu, vaikka yolla luulinkin
kaiken vain olleen pahaa unta.
volut asuvat pienessa parakissa (iska oli oikeassa) jossa jokaisella on kaytavan varrella
oma huone (mun huone on melko tilava ja ihana, koska yksi seina on ihan turkoosin
varinen!) ikkunasta on nakyma pienelle nurmikentalle, jonka toisella puolella on
bede-niminen ruokailurakennus. Eli meidan rakennus on townsendin vieressa oleva pieni
rakennus tontin reunassa (tiedoksi iskalle jolla on kartta alueesta). Niin, huoneiden
lisaksi rakennuksessamme on yhteinen keittio ja ruokailutila seka tv-huone ja
wc-suihkutila. rakennuksessa on ihan riittavan lammin, jotain 18-20 astetta varmaan.
villasukilla parjaa ja peitto on riittavan paksu. tallaiset ensi kuulumiset taalta.

ja viela, arvatkaapa mita? kylla, taalla sataa vetta talla hetkella! koko paivan taivas roikotti paallamme tummia pilvia kunnes iltaa kohti tuuli yltyi (mika oli myos koettavissa sisatiloissa omassa huoneessani, kiitos yksinkertaisten ikkunoiden) ja sitten alkoi sataa. sita on tiedossa kai huomennakin.

huomenna on muuten paiva, jolloin liityn huoltojoukkoihin. Kaksi seuraavaa viikkoa menee kaikenlaisten huolto- yms. juttujen parissa. jee. Kivaa tehda jotain ei niin naisellista vaihteeksi!

Miten voi ihminen omistaa näin paljon tavaraa!

Olen viimeiset kaksi päivää pakannut tavaroitani kasaan ja raahannut yläkerran vinttikomeroon varastoon. Onneksi yksi ystäväni tuli mua eilen jelppiin, muuten olis napsahtanu tällä tytöllä porun puolelle.

Nyt alkaa koti olla melko tyhjä - pelkät kalusteet jäljellä. Niitä ei, Luojan kiitos, tarvinut viedä minnekään, sillä sain asunnon vuokrattua kalustettuna. Vielä pitäisi imuroida ja luututa lattiat.

Voi miksi mun pitää muuttaa taaaaaas!? Suonissani virtaa selkeästi kulkurin veri. Enhän ollut kuin kaksi ? viikkoinen kun ekan kerran olen ollut lentokoneen kyydissä. Vaikka itse muuttoprosessi on suht rutiinia mulle, ni aina on yhtä kamalaa erota rakkaista ystävistä ja tutuista ihmisistä!

Haluan kuitenkin luottaa siihen, että Taivaan Isä, joka tietää jokikisen hetken elämästäni on nytkin messissä mukana kun suuntaan taas kerran kohti tuntematonta.

Kamut, voitte rukoilla, et osaisin olla rauhallisella ja luottavaisella mielellä, ja että jaksaisin innolla tutustua uusiin ihmisiin. Kiitti!

Voi olla, että tää on toistaiseksi viimeinen merkintä Suomessa. Kohta nääs irroitan koneen letkuista ja sitten tää vaikenee hetkeksi!

Ihanaa uutta vuotta teille kaikille, Isän taskuun, Pojan laskuun!

Hei kaikki lukijani!

Ajattelin hyödyntää tätä blogimahdollisuutta, jotta voisin pitää teitä ajantasalla kuulumisistani. Aion siis silloin tällöin kirjoitella tänne tuntojani, ja mahdollisesti, jos hyvin käy, innostaa muitakin Raamatunkäännöstyön jännittävään maailmaan...

Matkaani Englantiin on enää n.12 päivää! Alkaa tuo aamukampa käymään aika harvaksi!

Pitää lauantaihin mennessä laittaa koti pakettiin ja luovuttaa avaimet alivuokralaiselle.
Suurin osa järjestelyistä on onneksi takanapäin, ehdin siis viettää vähän lomaakin.

Vuoden vaihteeksi reissaan vielä Pohojanmaalle kaverini mökille.

Aion myös ehtiä leffaan katsomaan tarinaa ihmeellisestä vaatekomerosta.