Lähtösi jälkeen
jos vielä jotakin voisin,
niin sinua kantaisin halki myrsky-yön,
kun se jäätävänä lävitsemme tuulee-
murtuvien korsien,
lumen kourissa rasahtavien silmujen lävitse,
syntymättömien,
juuri ja juuri siinneiden,
valmiiden jo kuolemaan.
Sinua kantaisin halki jokaisen yön
ympäri seinieni lumimyrskynnä ulvovan.
Kahlaisin huurtuneiden horsmanvarsien halki
ja jäätyvien purojen poikki.
koskemattomana vapisevassa ensilumessa
hellävaroin horsmalyhtyä kantaisin.
veisin hauraan ja kirkkaan,
liian varhain
liian paljon ymmärtäneen
nuoruutesi
kevääseen.
Anna-Maija Raittila