L. Onerva oli Suomen ensimmäinen merkittävä naisrunoilija. Hän kuvasi teksteissään usein modernia, itsenäistä naista ja ihmisen sielunelämän ristiriitoja.
L. Onerva julkaisi ensimmäiset runonsa jo 1900 Maila Talvion ja J. H. Erkon avustuksella. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa pääasiassa estetiikkaa ja ranskaa ja toimi myöhemmin opettajana ja kriitikkona sekä ranskalaisen runouden suomentajana.
Taiteilijan omaan elämäänsäkin heijastama epäsovinnaisuus ja aikakauden moraalikäsityksien mukaisesti naiselle sopimaton käytös aiheuttivat skandaaleja. L. Onervan ensimmäisen avioliiton katkaisi karkaaminen ja suhde runoilija Eino Leinoon vuodesta 1908. Kiistanalainen toveruus jatkui aina Leinon kuolemaan 1926 saakka. L. Onerva eli säveltäjä Leevi Madetojan kanssa vuodesta 1911, ja he avioituivat vuonna 1918. Hän joutui epäselvin perustein Nikkilän mielisairaalaan 1941, kun avioparin elämäntavat olivat käyneet tuhoisiksi.
Nikkilässä vietetty aika oli L. Onervalle sangen tuotteliasta, ja hän muun muassa piirsi ja maalasi paljon akvarelleja, joissa kuvasi mielisairaalan elämää ja tunnelmia. L. Onerva pääsi mielisairaalasta pois vasta miehensä kuoltua 1947.
L. Onerva sai Aleksis Kiven palkinnon vuonna 1944.
Uusimmat blogimerkinnät
- ja bestiksestäni...(20.9.1955) 30.01.
- sama läheisestä ystävästäni(28.1.19... 30.01.
- analyysi siitä, mistä kaikki tämä hulluus... 30.01.
- [Ei aihetta] 19.12.
- [Ei aihetta] 18.12.
- [Ei aihetta] 18.12.
- [Ei aihetta] 18.12.
- [Ei aihetta] 18.12.
- pitkästä aikaa... 18.12.
- Pohojanmaan tähkäpäätä x) 14.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (3)
- ▶ 2009 (287)
-
▼
2008 (702)
- ▶ joulukuu 2008 (62)
- ▶ marraskuu 2008 (62)
- ▶ lokakuu 2008 (58)
- ▶ syyskuu 2008 (55)
- ▶ elokuu 2008 (41)
- ▶ heinäkuu 2008 (38)
- ▶ kesäkuu 2008 (19)
- ▶ toukokuu 2008 (114)
- ▶ huhtikuu 2008 (128)
- ▶ maaliskuu 2008 (59)
- ▶ helmikuu 2008 (52)
- ▶ tammikuu 2008 (14)
- ▶ 2007 (568)
- ▶ 2006 (39)
Blogi
Leinon naiset; L.OnervaSunnuntai 20.01.2008 11:58
itse kirje..Sunnuntai 20.01.2008 11:51
Kirjailijatar / L.Onerva / Kotka / Syväsalmi
[Helsinki] 19 p. [kesäk. 1908.]
Onerva! Onerva! Taas tekisi minun mieleni itkeä sinun sylissäsi. Syvemmin kuin koskaan ennen tunnen minä nykyään, mikä on minun tehtäväni maailmassa. Mutta nyt, kuten aina viime aikoina, tunnen minä, että toteutan parasta itseäni ainoastaan sinun kanssasi ja sinun seurassasi.
Miksi et sinä nyt ole tässä? Tietysti on sinulla oma tehtäväsi eikä minun tarkoitukseni ole koskaan ollut estää sinua sitä täyttämästä. Päinvastoin. Mutta jos sinä tuntisit edes hiukan samoin kuin minä - me voisimme käydä kappaleen matkaa käsityksin. Sinun huomenesi on koittamassa. Minun aurinkoni menee pian mailleen. Mutta joku pieni lintu on laulanut minulle, että joskus pohjolan lyhyimpinä kesäöinä yhtyvät aamu- ja iltaruskot. Silloin syntyy siitä heleys ja kauneus niin suuri, että - - itse viileä Onerva ei voisi sitä vastustaa.
Minä rakastan sinua. Sinun ei tarvitse uskoa minuun enemmän kuin katsot tarpeelliseksi. Mutta jos oma elämäsi milloinkaan on ollut sinulle kallis, jos et ole tahtonut mennä hukkaan, kadota, haihtua laumaan, ymmärrät, mitä merkitsee minulle minun rakkauteni. Mutta minä en tiedä, tunnetko sinä samoin kuin minä. Minä olen mies, joka menee. Sinä olet nainen, joka tulee. Siinä on ero meidän välillämme.
Ennen nuorempana tunsin minä joskus olevani liitossa tulevaisuuden kanssa. Nyt en koskaan enää. Minä en usko enää tulevaisuuteen, en meidän maassa, en muualla, en ylipäänsä. Minä tiedän, että ne elämänarvot, joita minä puolestani pidän pyhimpinä, joita olen seurannut sikäli kuin olen voinut, eivät koskaan tule olemaan yleisiä. Minä tulen aina jäämään vähemmistöön. Tai paremmin sanoen: yksin. En ainoastaan persoonallisuutena, vaan ihmistyyppinä. Luuletko, että suren sitä? Luuletko, että koetan herättää sääliäsi? Yhtä vähän kuin teen sitä, ylpeilen minä siitä. Minä olen sitä joskus ihmetellyt. Nyt on se asia minulle aivan luonnollinen.
Onerva, Onerva! Minä tahtoisin niin mielelläni, että sinäkin tuntisit itsesi yksinäiseksi, ypö-yöllisen yksinäiseksi. Sillä ellet sinä ole yksin, minä en voi sinua rakastaa. En siten kuin minä tahtoisin. Tahtoisin rakastaa sinua ilman mitään ympäristöä, ilman aikaa, ilman paikkaa. Minun täytyy nähdä sinut yksin vasten ikuisuutta.
Arvattavasti sinä hymyilet minulle. Myöskin minä hymyilen paljon, mutta jotakin, jolle minä en koskaan ole voinut hymyillä sieluni sisimmässä, ja se on ihmisen pyrkimys kohota yli kohtalon, yli luonnon, yli itsensä, yli kaiken pienen, ruman ja rajoittavan. Rakkaudessa merkitsee se minulle, että minun täytyy voida ihailla voidakseni rakastaa, katsoa ylös sinuun, rukoilla ja jumaloida. Toisin sanoen: uskoa ihmisyyteen, joka toteuttaa sitä, mitä minä en ole voinut, vain aavistanut parhaissa unelmissani. Ja minä olen nähnyt monta kaunista unelmaa. Sitten näin minä sinut. Silloin olin minä onneton mies. Mutta minä tahdoin myös kantaa onnettomuuttani niin kuin katsoin omalle arvolleni sopivaksi. Ei pieninkään väre kasvoissani saisi koskaan rahvaalle ilmoittaa, mitä minä kärsin joka hetki liitosta oudon naisen kanssa, johon sokea kohtalo oli minut yhdistänyt. sinä teit minut kaksinverroin onnettomammaksi, sillä vasta sinut nähdessäni minä havaitsin, mitä minä olin epäillessäni sinun olemassaoloasi kadottanut.
Mutta sinä teit minut myöskin äärettömän onnelliseksi. Sillä minä tiesin silloin, että minä en ollut uskonut mihinkään utukuviin, että minun unillani oli joku objektiivisuus, että myöskin minulla siis oli joku raison d`être maailmassa: jotakin, joka tekee minut yksilöksi, joka menee hautaan minun kerallani, joka ei milloinkaan synny uudestaan. Se on minun uskoni sinuun, erääseen Onervaan, jonka minä yksin näen, jota ei kukaan koskaan tule niin eheänä ja täydellisenä näkemään, kenties et sinä itsekkään. Minä olen mystikko, kuten tiedät. Minä en myöskään halveksu omaisuutta, kuten tiedät, mutta mitä on kaikki olevaisuus sen rinnalla, mitä me parhainta ikävöimme ja aavistamme.
Nämä eivät suinkaan ole mitään uusia asioita sinulle. Kaikki, mitä yleensä olen puhunut sinulle, on oikeastaan saman ikuisen teeman varieeraamista. Mutta minulla on vastustamaton halu sanoa sinulle uudestaan ja yhä uudestaan ja sanoa se juuri nyt. Tänään panin jonkun toisen kirjeen postiin sinulle. Tämä saapuu siis sinulle jotenkin odottamatta. Sen parempi! Niin satuit sinäkin minun polulleni. Mutta miksi et sinä rakasta minua niin kuin minä tahtoisin? - Martha! Martha! Milloin muutut sinä Mariaksi? - Eino
[Helsinki] 19 p. [kesäk. 1908.]
Onerva! Onerva! Taas tekisi minun mieleni itkeä sinun sylissäsi. Syvemmin kuin koskaan ennen tunnen minä nykyään, mikä on minun tehtäväni maailmassa. Mutta nyt, kuten aina viime aikoina, tunnen minä, että toteutan parasta itseäni ainoastaan sinun kanssasi ja sinun seurassasi.
Miksi et sinä nyt ole tässä? Tietysti on sinulla oma tehtäväsi eikä minun tarkoitukseni ole koskaan ollut estää sinua sitä täyttämästä. Päinvastoin. Mutta jos sinä tuntisit edes hiukan samoin kuin minä - me voisimme käydä kappaleen matkaa käsityksin. Sinun huomenesi on koittamassa. Minun aurinkoni menee pian mailleen. Mutta joku pieni lintu on laulanut minulle, että joskus pohjolan lyhyimpinä kesäöinä yhtyvät aamu- ja iltaruskot. Silloin syntyy siitä heleys ja kauneus niin suuri, että - - itse viileä Onerva ei voisi sitä vastustaa.
Minä rakastan sinua. Sinun ei tarvitse uskoa minuun enemmän kuin katsot tarpeelliseksi. Mutta jos oma elämäsi milloinkaan on ollut sinulle kallis, jos et ole tahtonut mennä hukkaan, kadota, haihtua laumaan, ymmärrät, mitä merkitsee minulle minun rakkauteni. Mutta minä en tiedä, tunnetko sinä samoin kuin minä. Minä olen mies, joka menee. Sinä olet nainen, joka tulee. Siinä on ero meidän välillämme.
Ennen nuorempana tunsin minä joskus olevani liitossa tulevaisuuden kanssa. Nyt en koskaan enää. Minä en usko enää tulevaisuuteen, en meidän maassa, en muualla, en ylipäänsä. Minä tiedän, että ne elämänarvot, joita minä puolestani pidän pyhimpinä, joita olen seurannut sikäli kuin olen voinut, eivät koskaan tule olemaan yleisiä. Minä tulen aina jäämään vähemmistöön. Tai paremmin sanoen: yksin. En ainoastaan persoonallisuutena, vaan ihmistyyppinä. Luuletko, että suren sitä? Luuletko, että koetan herättää sääliäsi? Yhtä vähän kuin teen sitä, ylpeilen minä siitä. Minä olen sitä joskus ihmetellyt. Nyt on se asia minulle aivan luonnollinen.
Onerva, Onerva! Minä tahtoisin niin mielelläni, että sinäkin tuntisit itsesi yksinäiseksi, ypö-yöllisen yksinäiseksi. Sillä ellet sinä ole yksin, minä en voi sinua rakastaa. En siten kuin minä tahtoisin. Tahtoisin rakastaa sinua ilman mitään ympäristöä, ilman aikaa, ilman paikkaa. Minun täytyy nähdä sinut yksin vasten ikuisuutta.
Arvattavasti sinä hymyilet minulle. Myöskin minä hymyilen paljon, mutta jotakin, jolle minä en koskaan ole voinut hymyillä sieluni sisimmässä, ja se on ihmisen pyrkimys kohota yli kohtalon, yli luonnon, yli itsensä, yli kaiken pienen, ruman ja rajoittavan. Rakkaudessa merkitsee se minulle, että minun täytyy voida ihailla voidakseni rakastaa, katsoa ylös sinuun, rukoilla ja jumaloida. Toisin sanoen: uskoa ihmisyyteen, joka toteuttaa sitä, mitä minä en ole voinut, vain aavistanut parhaissa unelmissani. Ja minä olen nähnyt monta kaunista unelmaa. Sitten näin minä sinut. Silloin olin minä onneton mies. Mutta minä tahdoin myös kantaa onnettomuuttani niin kuin katsoin omalle arvolleni sopivaksi. Ei pieninkään väre kasvoissani saisi koskaan rahvaalle ilmoittaa, mitä minä kärsin joka hetki liitosta oudon naisen kanssa, johon sokea kohtalo oli minut yhdistänyt. sinä teit minut kaksinverroin onnettomammaksi, sillä vasta sinut nähdessäni minä havaitsin, mitä minä olin epäillessäni sinun olemassaoloasi kadottanut.
Mutta sinä teit minut myöskin äärettömän onnelliseksi. Sillä minä tiesin silloin, että minä en ollut uskonut mihinkään utukuviin, että minun unillani oli joku objektiivisuus, että myöskin minulla siis oli joku raison d`être maailmassa: jotakin, joka tekee minut yksilöksi, joka menee hautaan minun kerallani, joka ei milloinkaan synny uudestaan. Se on minun uskoni sinuun, erääseen Onervaan, jonka minä yksin näen, jota ei kukaan koskaan tule niin eheänä ja täydellisenä näkemään, kenties et sinä itsekkään. Minä olen mystikko, kuten tiedät. Minä en myöskään halveksu omaisuutta, kuten tiedät, mutta mitä on kaikki olevaisuus sen rinnalla, mitä me parhainta ikävöimme ja aavistamme.
Nämä eivät suinkaan ole mitään uusia asioita sinulle. Kaikki, mitä yleensä olen puhunut sinulle, on oikeastaan saman ikuisen teeman varieeraamista. Mutta minulla on vastustamaton halu sanoa sinulle uudestaan ja yhä uudestaan ja sanoa se juuri nyt. Tänään panin jonkun toisen kirjeen postiin sinulle. Tämä saapuu siis sinulle jotenkin odottamatta. Sen parempi! Niin satuit sinäkin minun polulleni. Mutta miksi et sinä rakasta minua niin kuin minä tahtoisin? - Martha! Martha! Milloin muutut sinä Mariaksi? - Eino
E.Leinon ja L.Onervan kirjeiden taustoistaLauantai 19.01.2008 12:47
Ehkä juuri kesän 1908 pitkät itsetilitykset ovat kaikkein merkittävimmät Eino Leinon L.Onervalle lähettämistä kirjeistä. Nämä runolliset, voimakkaat, sielunmurroksessa ja tuskassa kirjoitetut tunnustukset sisältävät mm. useita runoilijan sisintä elämysmaailmaa, persoonallista symboliikkaa ja mystiikkaa valaisevia kohtia, esimerkiksi aurinko-symboliin sekä panteistiseen rajattomuuden-kaipuuseen liittyviä. »Rivien välistä» saatamme havaita, että Leino oli enemmän kiintynyt runoilijattareen kuin tämä häneen ja ettei keskinäinen luottamus ollut suinkaan täydellinen. Voimme myös tehdä johtopäätöksen: kirjeenvaihto on alkanut vasta sitten kun läheisin ja herkin yhteisymmärrys, loppuvuoden 1907 haltioitunutta mielialaa Leinossa osoittavan 'Keski-yön kuoron' kuvastama, oli vilkkaan henkilökohtaisen kuskustelukauden päätyttyä ennättänyt vaihtua moniin arkitodellisuuden mukaan tuomiin pohdintoihin ja tutkisteluihin. Saamme käsityksen Leinon »Marjatta-ajatuksista», (linkki: Eino Leinon runoihin) hänen korkeasta naisihanteesta, jolle hän itse asiassa ei milloinkaan voinut löytää elävästä elämästä täyttä ja pysyvää vastinetta ja joka niin ollen demonisesti esti runoilijan sovinnaisesta aviomiehen ja perheenisän roolista. Niin ikään tulemme tuntemaan kuumeisen työn tahdin, joka oli Eino Leinolle usein suorastaan huumauskeino sukurasituksen ja kohtalon iskujen aiheuttamaa sielullista painetta vastaan.
'Mirdjan' tekijä seurasi Leinoa syksyllä 1908 Kööppenhaminasta saakka Berliinin, Dresdenin ja Müncenin kautta Roomaan. Eino Leino oli kuukausia kestäneellä alkumatkalla synkkä ja vaitelias - pikku tyttärensä jättäneen isän tunnontuskat raatelivat hänen mieltään. Hän kohdisti kirjallisten töiden ohessa paljon huomiota terveytensä hoitoon harrastaen pitkiä yksinäisiä kävelyretkiä ja edotonta raittiutta. Rooman talvikuukausina saivat työt jäädä Leinon osalta vähemmälle, vaikka hän varsinaisesti oli lähtenyt Italiaan saavuttaakseen maan kielen ja olojen tuntemusta Danten Divina Commedian suomentamistyötä varten. Sen sijaan Ikuisen Kaupungin historia ja moninaiset muistomerkit sekä seuranpito suomalaisten ystävien kanssa valtasivat suuren osan runoilijan ajasta. L.Onervan ja Eino Leinon jokapäiväinen seurustelu ei johtanut molemminpuolisen luottamuksen lisääntymiseen.
Jo menomatkalla Berliinissä oli nuori säveltäjä Leevi Madetoja alkanut osoittaa ruonoilijarta kohtaan kiintymystä. Roomasta L.Onerva kirjoitti Väinö Strengille Hollantiin tunnustellen mahdollisuutta avioliittonsa eheyttämiseen; kun tämä osoittautui mahdottomaksi kirjailijattaren palattua keväällä 1909 Berliinistä ennen Leinoa Suomeen, alkoi Leevi Madetojan palvova hellyys herättää L.Onervassa vastatunteita. Eino Leino puolestaan tapasi keväällä 1909 Berliinissä ystävänsä Robert Kajanuksen tyttären, nuoren harpputaiteilijan Aino Kajanuksen, jonka ruonoilija oli jo kummenkunta vuotta tuntenut vierailtuaan usein Kajanuksilla. Neiti Kajanut oli pikkutytöstä lähtien ihaillut Leinoa.
Ne monet kirjeet, joita Eino Leino keväällä 1909 Berliinistä lähetti L.Onervalle, osoittavat miten suuressa arvossa Leino piti runoilijatar-rakastettuaan. Ne osoittavat myös - edelleen »rivien välistä » lukien - heidän keskinäisen suhteensa jo silloin saaneen pahan särön. Leino yritti parhaansa mukaan korjata tätä vauriota, ja Leinon suunniteltua aikaisempi Suomeen palaaminen lienee suurelta osalta tämän motiivin pohjalta selitettävissä.
Kesä 1909 ja syksyn 1911 välillä L.Onerva ja Eino Leino tapasivat Helsingissä toisiaan henkilökohtaisesti niin usein, ettei tuolta ajalta ole montakaan leinon kirjettä tai muuta L.Onervalle osoitettua kirjallista dokumenttia olemassa. Miten heidän todellinen tai kuviteltu keskinäinen vieraantumisensa vähitellen kävi yhä selvemmäksi, siitä on kumpikin antanut tuonaikaisissa ja myöhemmissä proosa- ja runotuotteissaan monia vihjeitä. Niiden analysointi ja todenperäisyyteen ankkurointi vaatisi kuitenkin melkoista aikalaisasiantuntemusta sekä enemmän runoilijain yksityiselämän pulmiin kohdistuvaa mielenkiintoa kuin kirjallisuuden harrastajalta tai tutkijalta ylimalkaan saattaa odottaa.
Sen jälkeen kun L.Onerva marraskuun alkupuolella 1911 oli matkustanut Berliiniin ja liittynyt myöhemmin Pariisissa Leevi Madetojan seuraan, oli Helsinkiin jääneen Eino Leinon sieluntila joka tapauksessa infernaalista, mustasukkaisuuden ja monien ristiriitaisten tunteiden täyttämää sekasortoa. Tätä jatkui L.Onervan ja Leevi Madetojan keväällä kotimaahan palattua, osapuilleen vuoden 1912 loppuun asti. Tämän vaikean vuoden erilaisia tuntoja kuvastelevat Leinon Tähtitarha-kokoelman nimiruno sekä suurin osa Marjatan tähdet -nimistä osastoa.
L.Onervan vaikutusta Eino Leinon vaiheisiin voitaneen verrata George Sandin panokseen Alfred de Musset'n tunne-elämässä, tietenkin muistaen, miten ontuvia kaikki vertaukset ovat.
Eino Leinon ja L.Onervan kesken vallinneelle monenlaiselle hengenheimolaisuudelle oli ominaista, etteivät edes jälkimäisen alkukesällä 1913 Leevi Madetojan kanssa tai edellisen viikkoa myöhemmin Aino Kajanuksen kanssa kuulutettu avioliitto pystyneet hävittämään monissa koettelumuksissa karaistua, välillä jo sangen rutiininomaiseksi muodostunutta ja sittemmin ystävyydeksi; toveruudeksi, erotiikasta vapautuneeksi kohtalonyhteydeksi syventynyttä suhdetta.
Leinon mielikuvitus loi ja synnytti vuosina 1913 - 15 vähitellen ne myytilliset, maailmankatsomukselliset tarut ja näyt, jotka syksyllä 1915 ja keväällä 1916 kiteytyivät hänen Helkavirsiensä toiseksi sarjaksi. Tutkimus on varmaan osoittava, että se L.Onervan innoittama runokokoelma, josta Eino Leino kesällä 1908 eräässä kirjeessään tulevaisuudenhaaveensa mainitsee, on juuri tämä Leinon runouden mittava saavutus. Jokin sellainen runo kuin Halla, Ukon lintu ja virvaliekki tai Auringon hyvästijättö pystyy ikuistamaan Eino Leinon ja L.Onervan keskinäistä vuorovaikutusta pysyvämmin kuin mikään essee tai tutkielma. Valitettavasti Eino Leinon Panu-lehteä varten alkuvuodesta 1915 laatima L.Onervan kirjailijaluonnehdinta on kadonnut julkaisemattomana käsikirjoituksena.
Eino Leinon elokuussa 1915 Kajaanista L.Onervalle lähettämä pitkä kirje, jossa hän kertoo ikäänkuin »sekunnittain syntyvänsä uudestaan», seurustelevansa Kuun ukon kanssa sekä nyt vasta ymmärtävänsä runouden olemuksen, on ensimmäisiä merkkejä runoilijan juuri alkaneesta kolmannesta ja viimeiseksi jääneestä suuresta luomiskaudesta. On huomion arvoista, että Leinon uuden runoilijanousun rauhoittavana tukena ja tavallaan henkisenä selkärankana tuli olemaan jokapäiväinen herttainen työtoveruus L.Onervan, tuon entisen palvottuna turhaan tavoitellun rakastetun, taistelutoverin, riitakumppanin, ystävän ja ymmärtäjän kanssa. Syksyllä 1915 perustettiin nimittäin kirjallis-teosofinen viikkolehti Sunnuntai, jonka toimituksessa Iso-Robertinkadun 23 C:ssä lehden päätoimittaja Eino Leino asuikin ja toimitussihteeri L.Onerva taitavasti ja tarmokkaasti työskenteli. Sunnuntain ilmestymisen aikoihin (joulukuussa 1915 syyskuuhun 1918) liittyi myös Eino Leinon ja Aino Kallaksen fantastinen suhde (joulukuun 1916 ja lokakuun 1917 sekä marraskuun 1918 ja kesäkuun 1919 välisenä aikana), mutta sekään ei auttanut L.Onervan ja Eino Leinon läheistä toveruutta, jota Leino jatkuvasti nimitti rakkaudeksi.
lempirunoilijani erityisestä ihmissuhteesta..Lauantai 19.01.2008 12:32
L.Onerva ja Eino Leino tutustuivat toisiinsa 1907 Päivälehden ympärille kokoontuneessa piirissä. »Tunsimme molemmat, että nyt olimme tavanneet toisissamme oikean hengenheimolaisen, ja se tuotti meille molemmille ennen tuntematonta onnea, huumaavaa voiman tunnetta, joka saattoi uhmata koko maailmaa, sekä lietsoi meidät kummatkin palavaan luomisvoiman iloon», muisteli L.Onerva ystävyyden alkuvaihetta.
Kumpikin oli tutustumisen aikaan tahollaan naimisissa: Onerva metsänhoitaja Väinö Strengin, Leino seurapiirikaunotar Freya Schoultzin kanssa; kummallakin kaksi vuotta kestänyt avioliitto oli hajoamassa. Keväällä 1908 sekä Leino että L.Onerva muuttivat kotoaan: Onerva isänsä luokse Syväsalmelle, Leino ensin hotelli Fenniaan ja sitten alivuokralaisasuntoon Eerikinkadulle.
Rakastavaiset pitivät ahkerasti yhteyttä kirjeitse; Leinon kirjeet L.Onervalle on julkaistu, Onervan kirjeet muutamaa lukuunottamatta ovat hävinneet. Kirjeiden ohella ja lisäksi ystävykset julkitoivat tuntojaan runoteitse.
Leino ja Onerva järkyttivät ympäristöään lähtemällä syyskuussa 1908 yhdessä lähes puoli vuotta kestäneelle ulkomaanmatkalle, joka alkoi Kööpenhaminasta ja jatkui Müncenin ja Dresdenin kautta Roomaan. Ennen matkaa kumpikin oli jättänyt käsikirjoituksen kustantajalle: Onerva 'Runoja'-kokoelman, Leino 'Hallan'. Niihin sisältyivät ensimmäiset heidän toisilleen kirjoittamansa runot.
Onerva palasi kotimaahan maaliskuussa 1909, Leino kuukautta myöhemmin.
Suhteen 'laillistamiseen' ei ryhdytty, tuskin siitä keskusteltiinkaan. Onervan moraalin mukaan oli synnillisenpää ottaa vastaan rakkautta sitä itse tuntematta ja viattomampaa ja puhtaampaa elää rehellisessä rakkaussuhteessa vaikka vailla kirkon ja yhteiskunnan siunausta;
Leino vei vihille ystävänsä Robert Kajanuksen Aino-tyttären ja Onerva solmi avioliiton säveltäjänsä kanssa. Leinon avioliitto loppui jo seuraavana vuonna, Onerva pysyi liitossaan vuoteen 1947 eli Madetojan kuolemaan asti.
Avioliitot eivät katkaiseet Leinon ja Onervan yhteyttä. He tapasivat toisiaan, kirjoittivat toisilleen kirjeitä ja runoja. Heitä sitoi toisiinsa sekä henki että aine.
Leino ja Onerva työskentelivät yhdessä parisen vuotta, kun teosofien taustavoimilla saatiin joulukuussa 1915 pystyyn Sunnuntai-niminen lehti; Sunnuntain aika merkitsi myös Onervalle voimaksta luomiskautta ja onnellisinta ajanjaksoa Leinon kumppanina, kun repivät ristiriidat eivät enää häirinneet.
Rakas ja 'omainen' oli Leinokin Onervalle. Ollessaan miehensä kanssa ulkomaan matkalla 1925 Onerva lähetti pitkin matkareittiä tervehdyksiä Leinolle ja kirjoitti perille päästyään kirjeitä
Onerva liitti kirjeeseen runon, jonka keskeisenä ajatuksena on yksinäisyyden tunne ja ystävän kaipaus. Tämä runo on luonnos 'Maan tomu-uurna' -kokoelmaan sisältyvälle »Ikävöinti»-runolle. Siitä Onerva sanoi vanhuuden päivinään, että se kuvaa hänen elämänsä suurta rakkautta, jonka kaikista ulkonaisista vaiheista huolimatta kesti kuolemaan saakka.
Onerva ja Madetoja palasivat kotimaahan syksyllä 1925. Leino asui silloin Nuppulinna-pysäkin lähellä maanviljelijä Ossi Stenin talon ullakkohuoneessa ja oli hyvin sairas. Onerva sai marraskuun alussa Leinolta lappusen:
»R.Y. - Aika on täyttynyt. Myrskykello on soinut. Lyö hätärumpua.» Onerva ja Madetoja ehtivät käydä Leinoa tapaamassa ennen kuin loppiaisena 1926 kuoli.
Leinon ja Onervan runoista ilmenee, miten poikkeuksellisen tiiviisti heidän runoilijakohtalonsa kietoutuivat toisiinsa. Heillä oli myös oma, monipuolinen, kahdenkeskinen kuvastonsa, joka kesti käytössä läpi vuosien koko pulmallisen rakkaussuhteen ajan. Leino oli aurinko tai Päivä, Onerva joko Maa tai Pohjantähti. He tunsivat kulkevansa tähtitarhassa, jonne muiden ilkeys ei ylettynyt. Molemmat tunsivat olevansa elämän »tummia» ja »hallan lapsia». Heillä oli myös tarkoitus saada yhdessä aikaan jotain arkielämän yläpuolelle ulottuvaa, luoda uusi ihmisrotu. Runoissa Leino oli Onervalle usein metsänpeikko ja Onerva Leinolle virvatuli.
Kumpikin oli tutustumisen aikaan tahollaan naimisissa: Onerva metsänhoitaja Väinö Strengin, Leino seurapiirikaunotar Freya Schoultzin kanssa; kummallakin kaksi vuotta kestänyt avioliitto oli hajoamassa. Keväällä 1908 sekä Leino että L.Onerva muuttivat kotoaan: Onerva isänsä luokse Syväsalmelle, Leino ensin hotelli Fenniaan ja sitten alivuokralaisasuntoon Eerikinkadulle.
Rakastavaiset pitivät ahkerasti yhteyttä kirjeitse; Leinon kirjeet L.Onervalle on julkaistu, Onervan kirjeet muutamaa lukuunottamatta ovat hävinneet. Kirjeiden ohella ja lisäksi ystävykset julkitoivat tuntojaan runoteitse.
Leino ja Onerva järkyttivät ympäristöään lähtemällä syyskuussa 1908 yhdessä lähes puoli vuotta kestäneelle ulkomaanmatkalle, joka alkoi Kööpenhaminasta ja jatkui Müncenin ja Dresdenin kautta Roomaan. Ennen matkaa kumpikin oli jättänyt käsikirjoituksen kustantajalle: Onerva 'Runoja'-kokoelman, Leino 'Hallan'. Niihin sisältyivät ensimmäiset heidän toisilleen kirjoittamansa runot.
Onerva palasi kotimaahan maaliskuussa 1909, Leino kuukautta myöhemmin.
Suhteen 'laillistamiseen' ei ryhdytty, tuskin siitä keskusteltiinkaan. Onervan moraalin mukaan oli synnillisenpää ottaa vastaan rakkautta sitä itse tuntematta ja viattomampaa ja puhtaampaa elää rehellisessä rakkaussuhteessa vaikka vailla kirkon ja yhteiskunnan siunausta;
Leino vei vihille ystävänsä Robert Kajanuksen Aino-tyttären ja Onerva solmi avioliiton säveltäjänsä kanssa. Leinon avioliitto loppui jo seuraavana vuonna, Onerva pysyi liitossaan vuoteen 1947 eli Madetojan kuolemaan asti.
Avioliitot eivät katkaiseet Leinon ja Onervan yhteyttä. He tapasivat toisiaan, kirjoittivat toisilleen kirjeitä ja runoja. Heitä sitoi toisiinsa sekä henki että aine.
Leino ja Onerva työskentelivät yhdessä parisen vuotta, kun teosofien taustavoimilla saatiin joulukuussa 1915 pystyyn Sunnuntai-niminen lehti; Sunnuntain aika merkitsi myös Onervalle voimaksta luomiskautta ja onnellisinta ajanjaksoa Leinon kumppanina, kun repivät ristiriidat eivät enää häirinneet.
Rakas ja 'omainen' oli Leinokin Onervalle. Ollessaan miehensä kanssa ulkomaan matkalla 1925 Onerva lähetti pitkin matkareittiä tervehdyksiä Leinolle ja kirjoitti perille päästyään kirjeitä
Onerva liitti kirjeeseen runon, jonka keskeisenä ajatuksena on yksinäisyyden tunne ja ystävän kaipaus. Tämä runo on luonnos 'Maan tomu-uurna' -kokoelmaan sisältyvälle »Ikävöinti»-runolle. Siitä Onerva sanoi vanhuuden päivinään, että se kuvaa hänen elämänsä suurta rakkautta, jonka kaikista ulkonaisista vaiheista huolimatta kesti kuolemaan saakka.
Onerva ja Madetoja palasivat kotimaahan syksyllä 1925. Leino asui silloin Nuppulinna-pysäkin lähellä maanviljelijä Ossi Stenin talon ullakkohuoneessa ja oli hyvin sairas. Onerva sai marraskuun alussa Leinolta lappusen:
»R.Y. - Aika on täyttynyt. Myrskykello on soinut. Lyö hätärumpua.» Onerva ja Madetoja ehtivät käydä Leinoa tapaamassa ennen kuin loppiaisena 1926 kuoli.
Leinon ja Onervan runoista ilmenee, miten poikkeuksellisen tiiviisti heidän runoilijakohtalonsa kietoutuivat toisiinsa. Heillä oli myös oma, monipuolinen, kahdenkeskinen kuvastonsa, joka kesti käytössä läpi vuosien koko pulmallisen rakkaussuhteen ajan. Leino oli aurinko tai Päivä, Onerva joko Maa tai Pohjantähti. He tunsivat kulkevansa tähtitarhassa, jonne muiden ilkeys ei ylettynyt. Molemmat tunsivat olevansa elämän »tummia» ja »hallan lapsia». Heillä oli myös tarkoitus saada yhdessä aikaan jotain arkielämän yläpuolelle ulottuvaa, luoda uusi ihmisrotu. Runoissa Leino oli Onervalle usein metsänpeikko ja Onerva Leinolle virvatuli.
muodin lyhyt historia..piti erääseen äikän aineeseen asiaa tutkia..Lauantai 19.01.2008 12:07
60-luku
-konservatiivista, naisellista
-alushameet,korsetit
-kellomekot t-paitamaisella yläosalla
-röyhelöiset iltapuvut
-minihameet
-mikroshortsit
ns. Lolita ja baby doll-style
-leveälahkeiset housut
-nahkaiset pääpannat
-samettitakit
-pitkät satiikkivärjätyt hameet
-unisex vaatteet
70-luku
-itsetehdyt vaatteet
-paksupohjaiset kengät
-afroperuukit
-kimalteet,glitterit
-teräväkauluksiset paidat
-tiukat lantiohousut jotka levenee alaspäin
-niukat kimaltelevat yläosat&metallivyö
a-linjaiset mekot
-virkatut pipot
-poolot
-isokauluksiset paitikset
-vakosametti
-neuleliivit(jopa polvipituiset)
-napapaidat
80-luku
-olkatoppaukset
-trikoot,bodyt
-ylisuuret villapaidat
-neon väri
-ketjut,remmit, piikkikorkoiset polvipituiset saapikkaat(fetissit)
-pilottitakki,maastohousut,maihinnousu kengät tai rautakärkiset bootsit (skinit)
-grunge(risaiset farkut+flanellipaita)
-
-konservatiivista, naisellista
-alushameet,korsetit
-kellomekot t-paitamaisella yläosalla
-röyhelöiset iltapuvut
-minihameet
-mikroshortsit
ns. Lolita ja baby doll-style
-leveälahkeiset housut
-nahkaiset pääpannat
-samettitakit
-pitkät satiikkivärjätyt hameet
-unisex vaatteet
70-luku
-itsetehdyt vaatteet
-paksupohjaiset kengät
-afroperuukit
-kimalteet,glitterit
-teräväkauluksiset paidat
-tiukat lantiohousut jotka levenee alaspäin
-niukat kimaltelevat yläosat&metallivyö
a-linjaiset mekot
-virkatut pipot
-poolot
-isokauluksiset paitikset
-vakosametti
-neuleliivit(jopa polvipituiset)
-napapaidat
80-luku
-olkatoppaukset
-trikoot,bodyt
-ylisuuret villapaidat
-neon väri
-ketjut,remmit, piikkikorkoiset polvipituiset saapikkaat(fetissit)
-pilottitakki,maastohousut,maihinnousu kengät tai rautakärkiset bootsit (skinit)
-grunge(risaiset farkut+flanellipaita)
-
tehdä pitkästä aikaa näitä..Lauantai 19.01.2008 00:06
Valitse ne vaihtoehdot jotka kuvaavat läheistäsi !
Hänen nimensä on: Sauli Taneli Korhonen
Hänen sukupuolensa?
[x] MIES
[] Tyttö
Syntymävuosi?
[] ennen mitään noista allaolevista
[] 1980
[] 1981
[] 1982
[x]1983
[] 1984
[] 1985
[] 1986
[] 1987
[] 1988
[] 1989
[] 1990
[] 1991
[] 1992
[] 1993
[] 1994
[] 1995
Pituus?
[] <-- - 160 cm
[] 160 - 170 cm
[] 170 - 180 cm
[]180 - 190 cm
[x] 190 - -->
Ruumiinrakenne?
[] Luuta ja nahkaa
[ ] Laiha
[ ] Hoikka
[] Normaalivartaloinen
[] Tanakka
[x] Roteva
[] Pullea
[] Läski
Hiustyyli?
[] Kalju
[] Siili
[x] Lyhyet hiukset
[] Puolipitkät hiukset (eivät yllä hartioille)
[] Pitkät hiukset (yli hartioiden)
[] Irokeesi, rastat tai muuta erikoista
Hiusten väri?
[] Blondi
[] Vaalea
[x] Ruskea
[] Tummanruskea
[] Musta
[] Punertava
[] Räikeä (porkkana, sininen, vihreä..)
Silmien väri?
[] Ruskeat
[] Oliivi
[] Vihreät
[x]Siniset
[] Siniharmaat
[] Harmaat
[] Riippuu kovasti valaistuksesta
[] Eripariset
Naamataulu noin kokonaisuudessaan?
[] Hirveä
[] Ruma
[] Laimea
[] Ihan okei
[x] Söpö
[] Komea
[] Kaunis
[]Kauneus on katsojan silmässä
Vakioilme näyttää vieraan silmin katsottuna...?
[] Iloiselta
[] Huvittuneelta
[] Arvoitukselliselta
[x] Pitkästyneeltä/väsyneeltä (herännyt varttia vaille kuus töihin)
[] Alakuloiselta/masentuneelta/surulliselta
[] Ylpeältä/julmalta
[] Epäluuloiselta
[] Ärtyneeltä/vihaiselta/uhkaavalta
[] Pöyristyneeltä/paheksuvalta
[] Pelästyneeltä/hämmentyneeltä
[] Söpöltä
[] Ystävälliseltä
Käyttääkö hän kosmetiikkaa/meikkiä?
[x] Ei koskaan
[] Vähän joskus kun on tarpeen
[] Vain juhlissa
[]Vähän
[] Vaihtelevia määriä
[] Melko huomattavasti
[] Ei voisi kuvitellakaan lähtevänsä julkiselle paikalle ilman sotamaalausta
Lävistyksien määrä
[x] Ei yhtään
[] Yksi
[] Korvikset on
[] Muutama
[] Useita
[] Alkaa muistuttaa joulukuusta
Tatuointien määrä
[x] Ei
[] Hän on ajatellut hankkia joskus
[] Ennen oli, mutta hän poistatti sen
[] Yksi pieni
[] Yksi basic-kokoinen
[] Yksi iso
[] Muutama
[] Useita
[] Sen verran on, että ruumishuoneella on helppo koota palat yhteen jos sattuu joskus räjähtämään
Tyyli
[] Amis
[] Arkkityyppi
[] Arkinen
[] Asiallinen
[] Persoonallinen
[] Diiva
[] Hoppari
[] Hevari
[] Omalaatuinen
[] Rokkari
[] Nörtti
[] Gootti
[] Juppi
[] Hippi
[] Punk
[] Tiedemies
[x] Rento
[] Nyhverö
Vaatteiden väritys?
[] Milloin mitäkin
[] Räikeä
[] Tyylikäs
[] Hillitty
[] Harmaa
[] Synkkä
[x] Vaihtelee tummissa väreissä
Kuinka usein hän mässää karkkia?
[] Joka päivä tai lähes
[] Useita kertoja viikossa
[] Kerran viikossa
[x] Muutaman kerran kuussa
[] Joskus harvoin
[] Vain jouluna ja pääsiäisenä
[] Ei syö makeisia
[] Vitustako minä tiiän?
Suuttuuko hän helposti?
[] Ei, on tosi pitkä pinna
[x] Ei kovin helposti
[] Riippuu päivästä
[] Hän on melko kiivas
[] Räjähdysvaara on ainainen
Entä kuinka nopeasti hän leppyy?
[x] Yleensä ihan hetkessä
[ ] Melko nopeasti
[] Siihen menee päivä tai pari
[] Aika vaihtelee kovasti
[] Hänen tapanaan on murmuttaa viikkotolkulla
[] Jos joku saa hänet suuttumaan, niin myös vihaa häntä ikuisesti
[] Yleensä muutama kuukausi
Millainen on hänen huumorintajunsa?
[] Hän on huumorintajuton perusjuntti
[] Nauraa omille vitseilleen, mutta muiden pilailu menee toisinaan ohi
[x] Sanoisin että hyvä
[] Mielikuvitusrikas
[] Osaa kyllä nauraa oikeassa paikassa
[] Vähän hakusessa, nauraa kaikelle
[] Joidenkin mielestä outo
[] Nauraa muiden kustannuksella
Puhuuko hän paljon?
[] Päinvastoin on erittäin harvasanainen
[x] On yleensä melko vähäpuheinen
[] Hänet tunnetaan hiljaisena kaverina, mutta välillä saa kovia puheripuleita
[] Kyllä, on puhelias
Osaako hän kuunnella?
[] Monet soittavat hänelle ja kertovat huoliaan melko usein
[] Tietysti, ja pitää kuuntelemisesta
[x] Kyllä
[] Saattaa puhua toisten päälle mutta se ei tarkoita etteikö hän kuuntelisi
[] Oikeastaan ei pahemmin kuuntele muita
[] Muiden jutut eivät jaksa kiinnostaa tippaakaan
Onko hän mielestäsi...?
[] Mukava
[] Ärsyttävä
[] Kiva
[] Tyhmä
[] Komea
[x] Ihana ihminen (RAKKAIN)
[] Kaunis
Hänen nimensä on: Sauli Taneli Korhonen
Hänen sukupuolensa?
[x] MIES
[] Tyttö
Syntymävuosi?
[] ennen mitään noista allaolevista
[] 1980
[] 1981
[] 1982
[x]1983
[] 1984
[] 1985
[] 1986
[] 1987
[] 1988
[] 1989
[] 1990
[] 1991
[] 1992
[] 1993
[] 1994
[] 1995
Pituus?
[] <-- - 160 cm
[] 160 - 170 cm
[] 170 - 180 cm
[]180 - 190 cm
[x] 190 - -->
Ruumiinrakenne?
[] Luuta ja nahkaa
[ ] Laiha
[ ] Hoikka
[] Normaalivartaloinen
[] Tanakka
[x] Roteva
[] Pullea
[] Läski
Hiustyyli?
[] Kalju
[] Siili
[x] Lyhyet hiukset
[] Puolipitkät hiukset (eivät yllä hartioille)
[] Pitkät hiukset (yli hartioiden)
[] Irokeesi, rastat tai muuta erikoista
Hiusten väri?
[] Blondi
[] Vaalea
[x] Ruskea
[] Tummanruskea
[] Musta
[] Punertava
[] Räikeä (porkkana, sininen, vihreä..)
Silmien väri?
[] Ruskeat
[] Oliivi
[] Vihreät
[x]Siniset
[] Siniharmaat
[] Harmaat
[] Riippuu kovasti valaistuksesta
[] Eripariset
Naamataulu noin kokonaisuudessaan?
[] Hirveä
[] Ruma
[] Laimea
[] Ihan okei
[x] Söpö
[] Komea
[] Kaunis
[]Kauneus on katsojan silmässä
Vakioilme näyttää vieraan silmin katsottuna...?
[] Iloiselta
[] Huvittuneelta
[] Arvoitukselliselta
[x] Pitkästyneeltä/väsyneeltä (herännyt varttia vaille kuus töihin)
[] Alakuloiselta/masentuneelta/surulliselta
[] Ylpeältä/julmalta
[] Epäluuloiselta
[] Ärtyneeltä/vihaiselta/uhkaavalta
[] Pöyristyneeltä/paheksuvalta
[] Pelästyneeltä/hämmentyneeltä
[] Söpöltä
[] Ystävälliseltä
Käyttääkö hän kosmetiikkaa/meikkiä?
[x] Ei koskaan
[] Vähän joskus kun on tarpeen
[] Vain juhlissa
[]Vähän
[] Vaihtelevia määriä
[] Melko huomattavasti
[] Ei voisi kuvitellakaan lähtevänsä julkiselle paikalle ilman sotamaalausta
Lävistyksien määrä
[x] Ei yhtään
[] Yksi
[] Korvikset on
[] Muutama
[] Useita
[] Alkaa muistuttaa joulukuusta
Tatuointien määrä
[x] Ei
[] Hän on ajatellut hankkia joskus
[] Ennen oli, mutta hän poistatti sen
[] Yksi pieni
[] Yksi basic-kokoinen
[] Yksi iso
[] Muutama
[] Useita
[] Sen verran on, että ruumishuoneella on helppo koota palat yhteen jos sattuu joskus räjähtämään
Tyyli
[] Amis
[] Arkkityyppi
[] Arkinen
[] Asiallinen
[] Persoonallinen
[] Diiva
[] Hoppari
[] Hevari
[] Omalaatuinen
[] Rokkari
[] Nörtti
[] Gootti
[] Juppi
[] Hippi
[] Punk
[] Tiedemies
[x] Rento
[] Nyhverö
Vaatteiden väritys?
[] Milloin mitäkin
[] Räikeä
[] Tyylikäs
[] Hillitty
[] Harmaa
[] Synkkä
[x] Vaihtelee tummissa väreissä
Kuinka usein hän mässää karkkia?
[] Joka päivä tai lähes
[] Useita kertoja viikossa
[] Kerran viikossa
[x] Muutaman kerran kuussa
[] Joskus harvoin
[] Vain jouluna ja pääsiäisenä
[] Ei syö makeisia
[] Vitustako minä tiiän?
Suuttuuko hän helposti?
[] Ei, on tosi pitkä pinna
[x] Ei kovin helposti
[] Riippuu päivästä
[] Hän on melko kiivas
[] Räjähdysvaara on ainainen
Entä kuinka nopeasti hän leppyy?
[x] Yleensä ihan hetkessä
[ ] Melko nopeasti
[] Siihen menee päivä tai pari
[] Aika vaihtelee kovasti
[] Hänen tapanaan on murmuttaa viikkotolkulla
[] Jos joku saa hänet suuttumaan, niin myös vihaa häntä ikuisesti
[] Yleensä muutama kuukausi
Millainen on hänen huumorintajunsa?
[] Hän on huumorintajuton perusjuntti
[] Nauraa omille vitseilleen, mutta muiden pilailu menee toisinaan ohi
[x] Sanoisin että hyvä
[] Mielikuvitusrikas
[] Osaa kyllä nauraa oikeassa paikassa
[] Vähän hakusessa, nauraa kaikelle
[] Joidenkin mielestä outo
[] Nauraa muiden kustannuksella
Puhuuko hän paljon?
[] Päinvastoin on erittäin harvasanainen
[x] On yleensä melko vähäpuheinen
[] Hänet tunnetaan hiljaisena kaverina, mutta välillä saa kovia puheripuleita
[] Kyllä, on puhelias
Osaako hän kuunnella?
[] Monet soittavat hänelle ja kertovat huoliaan melko usein
[] Tietysti, ja pitää kuuntelemisesta
[x] Kyllä
[] Saattaa puhua toisten päälle mutta se ei tarkoita etteikö hän kuuntelisi
[] Oikeastaan ei pahemmin kuuntele muita
[] Muiden jutut eivät jaksa kiinnostaa tippaakaan
Onko hän mielestäsi...?
[] Mukava
[] Ärsyttävä
[] Kiva
[] Tyhmä
[] Komea
[x] Ihana ihminen (RAKKAIN)
[] Kaunis
aina ylistellään niitä hyviä puolia miehessään..tasapainotuksen vuoksi listata niitä huonompiakin..Keskiviikko 16.01.2008 11:43
tupakoinnin lisäksi;
-mielenliikkeet arvaamattomia
-päivät jolloin helliminen on aivan outo sana, kuitataan yleensä työväsymyksellä(lenkillä käydään ja telkkua katellaan..hmph!)
-jos sen pääsee vuokraan yksin leffaa, ni katellaan transformerssia,fantastic 4 hopeasurffari, onks viljoo näkyny tai jotn muuta yhtä "laadukasta"
-liian siivousintoinen
-käyttää pyykkäämiseen tarkoitetun kolikkosäästön omiin ostoksiinsa
-jättää jääkaappiin tyhjän mehukannun
-valittaa mulle epäjärjestyksestä vaikka kahvikuppeja löytyy ympäri huushollia
-vaihtaa asentoa lukemattomia kertoja yössä
-mumisee unissaan
-ryövää tyynyn tai peiton kun oma on lattialla tai mytyssä jalkopäässä
-unohtaa tärkeitä asioita
[Ei aihetta]Perjantai 11.01.2008 12:46
enää en ihmettele miten tehokasta on sovintoS...xD
[Ei aihetta]Torstai 10.01.2008 13:00
mikään oo pahempaa ku tyly ukko, etkä tiiä mistä se on vetässy herneen nessuun:(
näitä tulee varmaan kirjattua paljon enemmän ajan myötä..Keskiviikko 09.01.2008 12:21
savolaisten sanoja:
rössäke
kopsauttaa
kuuliako