IRC-Galleria

Joskus on
aivan pakko lähteä
olla poissa paikalta
nähdä omaa elämää vähän eri kulmista
toista ei voi sitoa
ois parempi olla vaan jos ei koita omistaa toisen unelmaa
eihän voi aina olla toisessa kii jos ei välillä happee saa
on pakko päästä tuulemaan

kertosäe:
joskus vaan on niin levoton
että parempi ois jos lähteä vois
antaa rakkauden vapaapäivää viettää
sydämen hetken yksin kiertää vaan
omalla radallaan

jos on poissa kauemmin ja antaa ikävän tulla vaan
niin on kaikki paremmin kun yhdessä ollaan
eihän voi aina olla toisessa kii jos ei välillä happee saa
on pakko päästä tuulemaan

kertosäe

kertosäe

jooo

kun saapuu matkaltaan ja rakastaan rutistaa

kertosäe

niin sitä oppii arvostamaan kun rakkautta saa

Silti nään sen toivon keskel raunioiden
Ja yhä toivon etten oo ainoo
Joka aistii sen toivon vaikeina hetkinä
Toivon että näät sen toivon vaikkei sitä oo paljoo
Toivon

Et viel joskus pystyn näkemään
Miten se lapsi varttuu ja vihollista kätellään
Et seisot vierellä ja pidät mua kädestä
Ku aidat vihdoin rikotaan ja samal puolel kävellään
Haavat ei umpeudu ja liitoksetki repeää
Sillon toivo on siunaus sen saa kiitokseksi tekemään
Hieman enemmän sen eteen et viel eletään
Taakkaa hetkeksi keventään et rytmiin mukaan keretään
Heräte loittonee mä elän toivos viel
Et pystyn oikoon ne ongelmat koitoksen
Mä käännän voitoks sen sydämeni avulla
Et pystyn hyvil mielin hyräilemään kadulla
Se ottaa mittaa kun tilanne on toivoton
Niist osaa kippaa vaik jäljellä vielä toivo on
Ja se on kaikki mitä tarvitaan
Vaik päivät on usein täynnä pelkkiä harmeja vaan

Tunsin sun rakkauden, mut sua en

Tämä pohjoinen kaunis maa armahduksesta nyt kuulla saa
Sillä Jumalan suuressa suunitelmassa
Tämä kansa saa paikkansa

Tämä maa on niin kivinen, suota surkeaa ja korpea
Meille rukoilen viisautta välttää ansoja
Toinen toisia siunatkaa

kertosäe:
Hylätty kulmakivi elämän
Sen varaan rakennamme
Herramme tekee meistä kestävän
Ilman Häntä me romahdamme

Kivi kalliisti maksettu, sydämiimme se on suljettu
Ja sen varaan me laitamme koko elämän
Sitä murrettu koskaan ei

Tätä kansaa ei karkota hetken heikotus, sen tuuli vei
Taas on venhettä vastavirtaan tuonelan
Kädet rakoilla soudettu

kertosäe

Vaikka routa ja ikijää kalvaa sielua ja hirvittää
Tätä kansaa ei kaamoksen valta vangitse
Sillä se jaksaa uskoa

Nämä pohjolan tyttäret, pojat revontulten reunalta
Saivat sanoman Jumalan valtakunnasta
Laulaen Luojaa kiittäkää

kertosäe

Kaukaa et nää arpiani, korujani, muistojani
Ne on mun paidan alla uskallatko kurkistaa
Et nää matkan päästä rohtuneita huuliani
Pieniä kuiskauksia, uskallatko, haluatko?

kertosäe:
Lähemmäksi, lähemmäksi tule niin saat nähdä kaiken
Lähemmäksi tule niin saat kaiken minkä näät
Lähemmäksi, lähemmäksi tule niin saat nähdä kaiken
Lähemmäksi tule niin saat kaiken minkä näät

Oot liian kaukana, jos et nää tumman varjon alle
Tunnista kasvojani, uskallatko kurkistaa?
Kauaa sä et voi nähdä, salaisuutta sielussani
Tuntea sydäntäni, uskallatko, haluatko?

Joka puolelta kun katson, niin kaiken nään.
On hyvä käydä ulkopuolella oman pään.
Tuska nautinnon on aateloimaa.
Epäilystä saan mä uutta voimaa.
Ja palat yhteen liimaa Vin Rosè.

Tuuli puhaltaa läpi suihkulähteen,
Kauan sitten eksyimme tähän tähteen.
Katu tyhjää tyhjemmin lippusaloin,
Kuljen puiston kasteessa paljain jaloin.

Paperit lentää kuin kuolleet sielut,
Poissa ilkeät kielet ja kuivat nielut.
Olen nähnyt vaihtuvan vuodenajan,
Minä elän kallossa vaeltajan.

kertosäe:
Aamu Tampereen,
Tehtaat vetää henkeä meiltä itselleen.

Taakse näyttämön, siellä vaihtuu vaatteet.
Oi Tampere, oi kaikki aatteet!
Onnellinen, ken on sammunut kukkiin.
Uskon maailman rauhaan ja joulupukkiin.

kertosäe

Ei sorsat uppoa Tammerkoskeen,
Tulin puuteriksi Tampereen poskeen.
Liukunut olen yli rajan,
Istun kahviloissa ohi sulkemisajan.

Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen.
Tiedän, mitä haluan. Tiedän, miten vähään kykenen.
Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy.
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy.

Olen sinussa kiinni, sinä tiedät, vaikka myönnä en.
Läheisyyttäs kaipaan, rakkauttasi tarvitsen.
Olen sinussa kiinni, sinuun kiinni jään.
Sanot: "Pois!" ja minä menen. Kohta huomaat, etten mennyt mihinkään.

kertosäe:
Kunpa sinut tuntisin paremmin,
Silloin ehkä oppisin itsenikin.
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan,
Tulen uudestaan.

Yksinäisyys yksinäisen, joskus siihen hermostun.
Halki aavikon jäisen rämmin, kunnes havahdun.
Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään.
Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään.

kertosäe (3x)

Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään.
Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään.

Aion tulla viereesi uudestaan
Poikki ikiroutaisen isänmaan.
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan,
Tulen uudestaan.

Hän on opetellut rakastamaan, hän on vailla koulutusta.
Siksi arvostelijoissaan aiheuttaa pahennusta.
Ne häntä piikittelee, mutta hän sen kestää kyllä.
Hän ei rakkautta tee, hän pitää sitä yllä.

kertosäe:
Onko väliä sen, hän minne menee yöksi?
Hän sai ammatiksi rakkauden, mutta ei tee sitä työksi.
Minkälaisen kohtalon saa hyvä mies ja hyvä nainen?
Ihminen, joka on rakkauden ammattilainen?

Ihmissydän ajoittain kasvaa naavaa taikka kaarnaa.
Hän rakastaa vain, vaan ei rakkautta saarnaa.
Terveellinen itsekkyys antaa viimeisenkin vaatteen,
Oppilaiden typeryys siitä tekee periaatteen.

kertosäe

Rakkaus tekee katkeraa kaatuneeseen omatuntoon.
Hän ihmistä satuttaa, kun ihmisyyden hoitaa kuntoon.
Hän kantaa mukanaan kaiken julmuuden ja pilkan.
Saa naulat vuorollaan läpi ranteen, läpi nilkan.

kertosäe
-Juice-

Olipa kerran pieni paha päivä, Menkkaränkkä nimeltään.
Se saapuu kerran kuussa pistämällä äidin itkemään.
Se on niin pieni, että miehet ei sitä pysty tajuamaan,
Mutta naisten luokse aina se saapuu kaiken sotkemaan.

Jos Menkkaränkkä saapuu iltaisin, ei äiti pysty nukkumaan,
Kun Nukkumatti pelkää Menkkaränkkää niin kuin miehet konsanaan.
Jos Menkkaränkkä osuu ruokapöytään, se paiskoo lautasia
Ja illan suussa se äidin saa isälle pottuilemaan.

Kyllä kylässä voit käydä Menkkaränkkä, kun on Menkkaränkkäpäivä.
On kai se kiva, että naisilla on oma helekutin vaikea päivä.
Mutta älä tule liian usein Menkkaränkkä, tule vain kerran vuodessa.
Kun sä pistät kaiken päin perskeleitä,
Niin äiti syyttää hormoneita,
Kun kaiken takana onkin vain älyttömän vaikia päivä.

No, kun aamulla pittäis töihin mennä, niin äitiä kiukuttaa,
Kun Menkkaränkkä neuvoo väärään linja-authoon nousemaan.
Ja Menkkaränkkä yllyttää kahavipannun lattialle pudottamaan
Ja se iloisesti naputtaa kepillään ja saa äidinkin naputtamaan.

Semmoinen Menkkaränkkä on.