Kutsuvatko linnut laulaessaan niityn kukkia vai puhuvatko ne puille vai matkivatko ne purojen solinaa? ihmisen ymmärrys ei riitä tulkitsemaan linnun kieltä,puron solinaa eikä aaltojen kuiskauksia niiden koskettaessa rantoja tyynesti ja hellästi. Ihminen ei voi tietää, mitä sade sanoo kastellessaan puiden lehtiä tai ropistessaan ikkunalaudoilla. Hän ei voi tietää, mitä tuuli kertoo niittyjen kukille.
Mutta ihmisen sydän voi tuntea ja ymmärtää näitä hänen tunteillaan leikkiviä ääniä. Ikuien viisaus puhuu hänelle usein salaperäisellä kielellä
; Sielu ja Luonto puhelevat keskenään ihmisen seisoessa sanattomana ja hämmentyneenä. Eikö ihminen kuitenkin ole vuodattanut kyyneleitä noiden äänien tähden? ja eikö hänen kyynelehtimisensä ole kaunis tapa ymmärtää niitä?
-Kahlil Gibran-