Mies oli tehdessään ruman tai raa'an teon-näin Adam järkeili-loukannut itseään ja tästä sielunvammastaan hänen on välttämättä rangaistava jotakuta. pelkkänä varakeinona saattoi pitää sitä, että haulikkomiehet vartioivat vankeja työn aikana ja että heidät lyötiin yöksi nilkkarautoihin. mutta hurja piekseminen joka seurasi joka ainoaa omantahdon ilmausta,jokaista omanarvon tunnon tai vastarinnan merkkiä se tuntui todistavan että vartijat pelkäsit vankejaan ja armeijavuosien perusteella Adam tiesi että pelkäävä mies on vaarallinen peto. ja kaikkien tämän maailman eläjien tavoin Adam pelkäsi ruoskan vaikutusta ruumiiseensa ja sieluunsa. Hän verhosi oman itsensä muilta.
Hän pyyhki ilmeen kasvoiltaan, ymmärryksen kipinän silmistään ja vaimensi äänensä. kun hän myöhemmin tätä aikaa muisteli häntä ei niinkään hämmästyttänyt se että hänen oli voinut näin käydä kuin se että hän oli pystynyt kaiken sietämään vieläpä pahimmitta kärsimyksittä. muistot olivat paljon pahempia kuin todellisuus.