Mä olen kelannu sua monta vuorokautta, kuukautta.
tää alkaa oleen jo sairautta,
jotenki mun ajatukset kulkee aina sun kautta
vaik sä olet ostoskeskus ja mä vaan kyläkauppa
olet silti muistoissani todellista vaurautta
en vain muistanu sydämeni haurautta
kun suhun rakastuin
sain sen tuntee pahimman kautta
jos saisin en tarvis muuta rikkautta,kulta
Tiedän etten ole täydellinen
myönnän sen
palasta sydäntäni olisin antanut kaikkeuden
uhrannut minuuden puolesta rakkauden
ilman sua olen kaikkien keskellä yksinäinen
olen kirjoittanut tuhat biisii sulle,kulta
olen halunnut vaihtaa kaiken tunteisiisi, kulta
ja mä tiedän etten saa sua lähelleni
ja kai se on ihan oikein itselleni
mä pelkään et se on ihan oikein itselleni
sinä vain
ei muut mua huomiseen saa jaksamaan
sinä vain
yksin pystyt mulle voimaa antamaan
sinä vain
joka kerran rakkauden sait syttymään
sinä vain
olet aina ainoain
sä yksi yö soitit ja halusit tulla käymään
vaikkei oltu pariin kuukauteen nähtykään
silti huomasin ettei tunteeni ollut hävinnytkään
esitin kylmää
muttei siit mitään tullu
vastustaa tunteita mut ei ne sitä kuullu
vaan rakastuin suhun lisää taas
ihmettelin miten paljon rakkautta minuun mahtuukaan
mä olen vaan metsä kun sä olet ne puut
kaikkien joukosta taas haluaisin vaan sinut
mutta tiedän ettei niin tule käymään
miksi ihmeessä sä teet taas mulle tämän
mä haluaisin olla kylmä niin kuin moni muu
ei ikinä voisi mikään sattuu
kuinka helppoo silloin elämä olisikaan
ei kukaan koskaan voisi mua satuttaa