Kun päivä kestää tunnin, se on pyhä tunti.
Teen lumia pihassa
kylmä tanssii poskipäitä
aurinkokehrä hohkaa palavan sokerin väriä taivaan rannalla
kuusien piilossa
Metsä pitää ikuista vartiotaan
poika narskuttaa koulutietä kotiin
tervehtii tuntematonta
hikoan
otan kintaat pois
kädet höyryää
lumessa eläinten kirjoitusta
savupiipun laella tähti
toisessa paikassa se valaisee
päiväntasauksen hetkellä
kivikuoren sisässä nukkuvan kuninkaan kasvot
minun unessani
muistot ovat toiset kuin nyt
yhtä monet ja syvät
niin ettei tiedä
vaan kaipaa
-Somnia 2003 by A.W Yrjänä-