IRC-Galleria

Sä selitit kaikkee ja muuta tarkoitit
Sä rehellisyyden mun luota karkoitit
Näin unohdin, minä olen syyllinen
Tyypillinen köyhä, ja vittu syntinen
Toivottavasti nyt vihdoin olet onnellinen
Kun sait mut huutaan perääsi rukoillen
Ja itkien, kanssa syyllisyyden tuntojen
En ees nähnyt mitään läpi tunteiden
Nyt mä vaan vihdoin tajuan sen
Kohtasin kanssasi naurettavuuden
Sä sait mut polvilleni, narriksesi
Ja nautit siitä kaikkine tuntoinesi
Miks sä teit niin, en ees haluu tietää
En haluu sulle enää näyttää et pelkään
Mä tajuun jos joku ei toista halua
Mut ei siit toisesta tarvii tehdä leikkikalua
-Hk-

Nyt tuulee ja mä istun tässä
mul on kylmä, taas pyörii muistot päässä,
tässä elämässä on paljon tapahtunut
olen pettänyt, olen petetyksi tullut
olen aikojen saatossa kasvanut
vaikka välil taas lapsellisuus valtaa minut
mut tällanen mä oon, en mä muutu
enkä haluu, tällanen on musta tullu
Jos tsiika taivalle on kuu voittanu auringon
no aurinko taas aamulla korjaa vahingon
Tai niin toivon, toivon, ja paljo uskon
että elämäni voittaa aamuruskon
Nyt en puhu kuvainnollisesti ku raamattu,
on muistot mulla tyhjät niit paljon kelailtu
ja taas kylmä tuuli tarttuu hiuksiini
ja taas vajoan ajatuksiini
-Hk-

Sano mulle mitä ajattelen mitä teen
Voit vihata mua ja antaa kylmän katseen
Kun et tarvii enää niin heitä roskikseen
Minä vielä hirttäydyn syyllisyyteen
Katoon hiljaisuuteen katoon olemattomuuteen
Ettet vaan löytäisi mua uudelleen
Ja taas yksi puoli harmaaseen todellisuuteen
Kävikö sulla mieles että mullakin on tunteet
-Harhakuvitelma-

Mä viiltäisin sitä vatsaan, painaisin sen kasvot paskaan.
Jos se vain olis tänään täällä, valvottaisin tän yön.

Minä oon hyvä kertomaan, asiat muuttuu parempaan
Minä olen lahjakas lohduttamaan
Minä saan sinut nauramaan, vaikka itket nyt ja uskot
ei huominen tulekaan
ei, ei tule, ei

Minä hain sinut kotoas pois ja lupasin: luonani olla vois
Minun kanssani elämäs kuumempaa
Enkä uskonut itsekään, että lopulta sinun kanssas
minä näkisin vanhuuden

kertosäe:
Älä huuda, että pilasin elämäsi
kyllä se sinä olit,
joka lähdit minun matkaani
(2x)

Minä oon hyvä kertomaan, asiat muuttuu parempaan,
mutta olen taitava tuhoamaan
Minä saan sinut itkemään. Sinä lähdet nyt ja pyydät
lainalaatikot kantamaan

kertosäe

Ei, älä käsitä väärin,
en minä oo vihainen,
enkä tiedä itsekään,
miksi mitään tunne en

kertosäe

Älä huuda, että viekkaudella sinut vein,
se olit sinä, joka halusit mun matkaani

Vierelläni yössä
Hiljaa hengität
Suojaa minut niiltä
Jotka kaiken kätkevät

Sillä kaikki katoaa
Pidä kiinni mistä saat

Kukaan ei oo ollut mulle koskaan tärkeä
Mulla ei oo ollut voimaa olla lähellä
Sinussa sen huomasin
Miehet itkee paremmin

Minulta on kaikki kaunis viety käsistä
Olen ollut useasti niin väärässä
Älä lopu elämä
Vielä lähipäivinä

Liian kauniita katseita
Liian helliä huulia
Ketä oikeasti rakastat
Kenen syliin sä nukahdat

Liian monia sieluja
Liian suuria tunteita
Joita repimällä avataan
Milloin pystyt unohtamaan

kertosäe:
Liikaa halusin löytää
Ja rakastaa
Liikaa halusin uskoa
Ja vapauttaa

kertosäe2:
Osasin tunteille antautua
Mutta unohdin
Koskettaa sua

Liian vaikea hymyillä
Liian valoisa itkeä
Elän tarinoitten loppuja
Ettei kaunis alusta katoa

kertosäe

kertosäe2
Koskettaa unohdin

Kolkko aamu on jo kuollut
se menee kauas tavoittamattomiin
Tahdon nukahtaa viattomaan lempeyteen kyynelten kanssa

Vihaan itseäni, koska en kykene anteeksiantamaan kyyneliä, valheita ja rakkautta
Mutta en voi palata
Se menee kauas tavoittamattomiin
Tahdon nukahtaa viattomaan lempeyteen kyynelten kanssa

Se vain kaikuu punaisen taivaan taustan tuolla puolen
Itkuja ei voi kuulla enää