IRC-Galleria

"Luuletko ihmeiden sut valitsevan
Uskotko henkien sua varjelevan
Pelkäätkö sun pelkojen paljastuvan
Sydämesi viisauden horjuvan?

Toivotko kaipauksen sut palkitsevan
Uskotko virheiden sua turmelevan
Katoavan kauneuden sut piilottavan
Luuletko sun voimien loppuvan?
-J.Tervomaa-

Voi ystävätkin piruja olla kun ne suuttuu
Jos loukkausta kauan jatkuu
Muukalaiseksi sydän muuttuu
Haavoja kauan umpeen sidotaan
Kyynel meinaa...
Mutta kestää
Kaiken se kestää
-Jonna Tervomaa-

Mietin niskaasi ja hiuksiasi hentoja
Poskipäitäsi ja korviesi muotoa
Näen mielessäni hymysi ja äänes kuulen
Kieles kärjen tunnen kun se kohtaa kaaren huulen
Olet tässä, mutta kaukana niin sittenkin

kertosäe:
Olet uneni kaunein ja suloisin
Niin totta ja harhaa vain kuitenkin
Olet uneni kaunein, mut etäisin
(2x)

Mietin sormiasi, käsiäsi vahvoja
Aistin katseesi, kun viivähtää se minussa
Joka hetki, jonka lähelläsi olla saankin
Minut pelastavat, eroon vie se katkerankin
Olet läsnä, muttet sydämessäin milloinkaan
Olet porttini unelmaan

kertosäe (3x)

Haave herkin ja haavoittuvin
-J.Kurkela-

tampereella oleskelen..

KLARA VAPPEN!!!

Pelkohan on kai vain hyvä asia
Tuntee ainakin olevansa olemassa
Kai sekin meitä yhdistää
kumpikaan ei uskalla tuntea mitään

Mitä edestään löytää
sen taakseen jättää
Älä mieti mitään
mitä et ole tehnytkään
Ja kun aika on valmis
ota kaikki se vastaan
Silta yli sen kaiken
ei sorru kuitenkaan

Turhamaisin tapa viettää elämä
on kantaa mitättömästä syyllisyyttä
Ajatuksesi on pelkkä karkotin
Avaa silmäsi, ymmärtäisit itsekin

Ja kun nämä lauseet otat lopulta vastaan
mieti kuinka hyvin itsesi tunsitkaan

Anna katto sielulle jolla ei ole
Siivoa turhuus joka kuluttaa
Kuuntele kutsu ja tule
Kyllä kaikkia hetken pelottaa

Kirjoitetaan tulevaisuus
Ei pitkää ei turhaa
Meidän hetken ikuisuus
On kaunis ja pelastaa

Tukahduta tummat tunteet
Lepää sielusi liekillä
Kun pelkosi ovat kasvaneet
ei ole millään mitään väliä
-Heijaste-

Tahdon olla hetken näin,
Sinä siinä vierelläin!
Maailma on allapäin,
Rakkaus ja unelmat -
Meissä asuu molemmat...

Sä heräät kanssa aamun sankareiden
Ja kellot soivat yli kortteleiden
Ja ikkunoista ryömii huoneeseesi
Se kaikki, jolta toivoit säästyneesi...

Istuin kapakan pöydässä sivummalla
Ja ynnäsin mahdollisuuksiani.
Olin ottanut paukun tai kaksi...
Olin kaatunut pinnalla kaltevalla
Ja nyt olin todella turvallani.
Ei tää muuttua voi huonommaksi...

Silloin kuulin, kun mies rupes soittamaan
Meidän lauluamme - sitä ainoaa.
Hän soitti, kuin kertoen pianollaan:
Rakkauttakin kuolema vainoaa.
Hän soitti meistä - maan enkeleistä.

Siihen kerääntyi rinki kuin lähteen luokse
Ja kaikilla kasvoilla väreili huoli.
Lasiin livahti kyyneltä monta...
Kukaan ei täältä lämpöiseen syliin juokse.
On pöytien yllä kuun pimeä puoli
Ja tää hämäryyskin luvatonta...

Mutta mies jakoi lohtua soitollaan.
Kaikki kuuntelivat niin kuin nälissään.
Ja hän soitti kuin kuuluisi tarinaan,
Jossa kaksi lyö kolmatta välissään.
Hän soitti meistä - maan enkeleistä.

kertosäe:
Se oli pianomies, se oli pianomies
Ja se pianomies oli niin...
Hiano mies! Se oli pianomies...

Soitto viimein kun loppui, kaikki tahtoivat jäädä
Ja tarjoilijat alkoi laskuja kantaa.
Niissä laskuissa ei ollut hintaa...
Joku tanssimaan alkoi - ei ne uloskaan häädä.
Joku toiselle päätti päällystakkinsa antaa -
Ja kaikilla vihlaisi rintaa...

Sillä mies tuli takaisin soittamaan
Meidän lauluamme - sitä ainoaa.
Hän soitti kuin kuuluisi tarinaan,
Jossa muistoja vain muistot vainoaa.
Hän soitti meistä - maan enkeleistä.

kertosäe

Ja se pianomies oli niin...
Hiano mies!