IRC-Galleria

Kerro miksi pelko on tunteesi ensimmäinen
kerro miksi taivaasi on surusininen
kerro miksi tuskasi minuun myös sattuu
kerro miksi ikävää jokainen sekunti tuo

Näytä mikä hajosi niin ettei ehjäksi saa
näytä miten suruasi voisin helpottaa
näytä mitä tie vie kadonneen ilosi luo

Kerro miksi tuskasi minuun myös sattuu

Kun sininen taivas on surua täynnä
lyö runosydän, säveliä tee
kun sininen taivas on surua täynnä
riimi kaunis kirjoita taivaan kanteen
kun sininen taivas on surua täynnä
ilo eksynyt itkee häpeää
kun sininen taivas on surua täynnä
ja kun ilo on poissa, mitä jää?

Sen yhdessä jaamme
runosydän

Tiedä että kanssasi aina loppuun meen
tiedä että lopun sinulle helpoksi teen
tiedä koska tuskasi minuun myös sattuu
-mustan kuun lapset-

Minä olen ensilumi
Paino hartioilla puun
Peitto uneen vaipuville
Valo synkän marraskuun

Riisut ylpeytesi edessä minun
Ja turvaudut minuun kuin jumalaan
Katsot ylös yli surun mutta
Taivas on lohduton
Sinä itket
Sinä ...vain itket
Hitaasti kun minä sinua raiskaan
Käteni kylmät kosketukseni jäätä on
Silti sulan pinnalle vartalon

Minä olen jäinen virta
Portti olen tuonelaan
Surusi jos jätän tänne
Yötuuli vie sen mukanaan

Taas muistot vaanii, muistot vaanii
Ikkunan takaa tuijottaa
Aamuaurinko kohmein sormin, kylmin silmin
Ruutuun koputtaa
Ja mä istun kanssa valonsäteen
En jaksa odottaa huomisen tuomaa kaunista,
Kaunista kuolemaa

Minä katson kaukaisuuteen
Näkemättä tulevaa
Minä elän eilisessä
Elän sinun kuolemaa

On kylmä yksin aamuyö
Unet tämän hetken läpi eivät kanna
Minne meen
Kun ikuisuuden kasvot nään
En usko jaksavani pidempään
Mä tuskin elän huomiseen

On kylmä yksin aamuyö...

Minä olin ensilumi
Sinä olit maa
Antaisin mitä vaan
Jotta sieluni rauhan saa
-mustan kuun lapset-

uskoakko unelmiin, kun kaikki menee penkin alle
miksi pitää hymyillä, kun sattuu kaikkialle
katkeruuden varjo lepää aina mielessäni
mitä ihmeellistä jeesus tässä miehes näki
turha iloita, paikollensa aina juuttuu
minkä takii edetä, jos palaa lähtöruutuun
väärii unelmia, liikkuu täällä liian paljon
mulla oma elämä, ei kukaa uutta tarjoo
jos voisin kelloa tulkita tai sitä muuttaa
oisin yksin aina, kai se on sit pelkuruutta
kun ei uskalla, yrittää tai mihkään mennä
mihin astun, tuntuu että oisin miinakentäl
sydän tykyttää, kovemmin kuin sadat iskut
harhat päässä, eikä tiedä enää mihin istut
viha kasvaa, takaraivoo kaikki painaa
mielessäsi mietit, miksi minä aina

kertosäe:
liian paljon katkeruutta kätkee ihmisielu
vaikka sisält kova, missä viipyy silti riemu
särkyneitä unelmia löytyy joka puolelt
liikaa luottamusta, siihen kaatuu kaikki nuoret
mihin pitäis uskoo, jos kaikki äkkii katoo
vajoo itsesääliin, unelmatkin samal hajoo
sydän kipinöi ja silmätkin lyö äkkii tulta
ei ketään missään, yksinäisten valtakunta

leijan lailla liitelen, mut voinko luottaa hyvään tuuleen
vaikka asioita tiedän, liikaa niistä kuulen
unelmista totta, niinhän kaikki aina väittää
mä uskon itseeni ja toivon että muuri väistää
joka päivä huomaa, minkä takii täällä elän
miksi pahuus sattuu, vaikka voitan joka erän
veitsen pisto tuntuu sydänmestä kaulaan asti
toinen itkee, toinen nauraa, meitä onkin kaksi
en pysty päättää, mitä toivon oikeasti
samal lailla jatkuu, joutuu ottaa taaskin matsii
eikä koskaan tiedä, milloin putoot reunan yli
vaikeet päästä takas, jos kaikki jälleen tyrin
pieni vene lipuu kohti määrän päätä
siellä, hyvä olla elämäni silkin päällä
jos, joskus joudun vielä etsii itseäni
tiedän mistä löytyy, kun kerään pisteitäni

kertosäe

kokemuksii pelätään, mut niitä pitää aina etsii
mistä palat kasataan, jos hajoo sirpaleiksi
korvat kuulee, mutta ääni käskee hiljentyä
jos kaikki himmenee, niin kuinka sitten piristyä
juoksen rinkiä, jossa mutkii ei saa suoriks
aikaa kiertää kehää, vielä kun on tarpeeks nuori
aitoi kaatuu, mutta silti jatkan juoksemista
väsyn tunne huimaa, kipu rintaa puristaa
vaikka uskoisin, elämäni tottumuksiin
en oota uutta linjaa, takas siihen vanhaan bussiin
jolla matkustetaan ajatusten raunioilla
silmiin sattuu, siellä silti yksin kaunis olla
makaan vuoteellani, huudan omaa nimeäni
roikun seinämässä, varmaan ote lipeääki
ei pysty pelkää, ihmiset vaan pelkkää ilmaa
teen omii kuvioita, johdan tätä sielun firmaa
-Lyriikka-

Ei oo ihme, etten jaksa ajatella
Asioita.
Pääni täynnä kaikenlaista joutavaa, jok' ei kuuluis sinne ollenkaan.

Tänä yönä mun kroppa valittaa
Jokaista kokemaansa kolhua.
Tänä yönä tunnen heikkouteni tarkemmin kuin koskaan.

Ei vuodet kulu, ne kuluttaa.
Puree palan, sitä mutustaa.
Se, minkä koetat jättää taa,
Muistaa muistuttaa.

Outoo, että kavahdan nyt
Joitain tekemiäni tekoja.
Tehty mikä tehty, ne takuulla kasvaa jo sammalta.

Kadun vai kaipaan? En minä tiedä,
Unohtaisin mieluiten.
Ei oo yö näin pimee ja hiljainen, kun vierelläsi vietän sen.

kertosäe:
Osoita taas elämän tarkoitus,
Oon ehtinyt jo unohtaa sen.
Opeta taas elämän tarkoitus.

kertosäe (2x)
-Kolmas Nainen-

Joka aamu tähän aikaan kuvan mieleeni saan
muistan kuinka laitoit sillivoileipää mun krapulaan
Sitä muulla tavoin tuskin olis saanut talttumaan
palaa minut parantamaan

Aamun ensi rööki oli pahan makuinen
silti minä loppuun poltin sen
Mahassa kiertää, veri päästä pakenee
sitä mukaan kun savu sakenee

kertosäe:
Äiti pojastaan pappia toivoi
poika lauloi, lauloi ja joi
Äiti toivoi, poika joi

Mullon tunne, musta tuntuu että munat surkastuu
pois putoaa
Kappaleina ihmisriepu pitkin maailmaa
köyhä köyhän haukut saa
-Kolmas nainen-

Me halveksimme kaikkia muita kunhan
toistemme halveksimiselta ehdimme
Paljastuuko totuus vai haudataanko sekin kuin himot
kieltämyksen tunkiolle

suosittelen lukemaan kiltteydestä kipeät!

pitää välipäivän kirjoittelusta..niin hieno ilma että painua ulos:D

sä et oo kovin vahva mutta
en oo sitä vaatinutkaan

maa peittyi yöllä valkeaan
kehoas rakastella saan
mutta missä sinä oletkaan
ja siihen pian kaadutaan
jos et pysty rakastamaan itseäsi ollenkaan
-Kaija Koo-

Anna meille joulunrauha
kateus, kauna - tomuksi ne jauha
Hälle, joka laululle aiheen loi
ja sanat antoi jokaisen sydämen
sävel vireessä soi
-KaijaKoo-