Mustalla hiilellä, sun kasvojes piirteitä,
paperille yritän muodostaa.
Aikaa on kulunut,
muistini samalla tuhoutunut, on kokonaan.
En susta selvää saanut, en nyt en silloinkaan.
Toivon että kun mä maadun juot muistojen maljoja vaan.
Aamulla aurinko, nousee kuitenkin,
vaihtuu yö päiväksi sittenkin.
Kasvosi piirteet, paperilla nään,
en pysty niitä ymmärtämään.
En susta selvää saanut...
-extaasi-