elämän perustavat asiat näyttävät olevan sangen vaikeita.Eilen sain siitä opetuksen. Olin nostanut katariinan istumaan huonosti ja se sattui vähän. "isä pyytää nyt anteeksi", hän sanoi.
Tajusin tilanteen ja koetin tehdä kaiken taiteen sääntöjen mukaan.
-"anna anteeksi,isä on pahoillaan, isä ei tarkoittanut, se oli vahinko..."
-"isä ei pyytänyt anteeksi"
-"mitä!?minähän pyysin anteeksi."
-"isä ei pyytänyt
anteeksi.isä puhelee vaan."
salamanisku sydämeen asti. isä puhelee vaan. Todellakin. Pitää antaa toiselle mahdollisuus vastata. on tämä elämää, että 3-vuotias opettaa aikuista perusasioissa. uusi yritys.
-"anna anteeksi"
-"saat anteeksi."
tässä on kyse välineellisestä tunnereaktiosta. pyydämme anteeksi tavan vuoksi tarkoittamatta sillä mitään.