en uskalla kuunnella itseäni,
en kysyä suuntaa sisältäni,
en edes ottaa vakavasti
näitä kyyneliä,
kaipuuta,
unelmia,
hulluja unelmia.
"En minä voi", jokin minussa kirkuu.
Niin ei saa ajatella,
ei saa luulla,
ei saa yrittää liikaa,
tuhota elämän tasapainoa.
Ei intohimoisesti saa elää,
jos tavanomaiseen tyytymällä
asiat kerta kaikkiaan sujuvat paremmin.
Ei ole tietä.
On turha lähteä metsiin harhailemaan,
kadottaa tuttu polku,
jäädä jumiin,paikoilleen pyörimään,
epävarmuuteen,
ahdistukseen ja tunteiden suohon.