IRC-Galleria

Minä katsoin, kuinka lähdit jälleen pois itkien varmaan,
Vaikka kuinka välitinkään sinusta.
Sinä tahdoit vapauttasi, tahdoit myös rakkauttani ilman
Katkeruuden kovaa kostoa.
Eikä koskaan tiennyt, mitä tahdoit, kun lensit kauas pois
Palaamatta yöksi koskaan kotia.
Ehkä ääneni ei koskaan sattunut sinun sydämeen,
Vaikka kuinka toivoin niin.

kertosäe:
Ei kai itkut muuttaneet mitään,
Tyhjä sydän vailla tulta.
Viimein nostit katseen taivaaseen,
Itkut itkit yksin hiljaa.

Oven pieleen jää vain muisto sinusta, kuin pieni pilvi taivaalla
Etsien omaa paikkaansa.
Illan hämärässä katsoo haavojaan, vaikka niihin koskee
Kyyneleiden valuessa poskelta.
Pimeys etsii huonettaan tyhjän mielen keskeltä nyt varmaan.
Vaikka ikkunat on kiinni suljettu,
Tuntee kuinka sisällänsä jokin huutaa hiljaa.
Rajavyöhyke-haavat

Sweet as the sound of my newformed wings
I stretch them open, I let them dry
I haven't seen this world before
But I'm excused, I'm a butterfly

Sweet as the touch of your newborn wings
We fly in circles, we play with the sun
We haven't seen this world before
So fair, so bright, so blue the sky

Love me, love me on the leaves
Before we say goodbye
Love me, kiss me with the breeze
You will be my lullaby
Tomorrow I'll die (4x)
Be my lullaby

Love me, kiss me with your breeze

Love me, love me on the leaves

Love me, love me on the leaves
Before we say goodbye

Sweet as the wind as it gently blows
The day away. And the night time comes
Great are the wonders that silence shows
I fall asleep and I dream of the sun

And my butterfly
-rajaton-

Pöytiin, seiniin
kirjoitin elämäntarinat mun,
kun kukaan kuunnellut sittenkään
ei koskaan
Tyhjiin korviin
kaikuivat vain lauseet unohdetun
En enää uskonut itsekään
koko roskaan

Tässä on helpompaa,
kun mun unelmat silmissäs
seisot mun vierellä noin,
niin kuin salaa mä toivoin!

Rakkaus puuttui
Päätin sen, että mä välitä en
enkä itkisi elämää
- en koskaan
Niin paljon muuttui
kun luovutin kaiken sun käsiisi, sen
illan jälkeen sain hengittää

Tässä on helpompaa,
kun mun unelmat silmissäs
seisot mun vierellä noin,
niin kuin salaa mä toivoin!
Mua helpottaa,
nään mun haavat sun haavoissas
Täytyikö sen mennä niin?
Mun tuskalla sut kruunattiin,
kun toisiimme kii tartuttiin!

Tässä on helpompaa,
kun mun unelmat silmissäs
seisot mun vierellä noin,
niin kuin salaa mä toivoin!
Mua helpottaa,
nään mun haavat sun haavoissas
Tuskalla sut kruunattiin
- mä tartun sun ristiin!
-//-

Minun sisälläni on paikka rakkauden
Aivan pieni, mutta tyhjyys täyttää sen
Eikä kaikki tyhjä edes mahdu sisimpään
Sen myrkky vuotaa elämään
siihen tukehtuu kun hengittää

Taas mä tarvitsen sua
taas jäin nimees huutamaan
Ja jos vain kannat mua
mä kyllä ootan
kunnes jälleen kohdataan

Minun sisälläni se paikka rakkauden
On aivan pieni, mutta sinä löydät sen
Miksi minä pelkäisin kun tyhjyys häviää?
Uusi lämpö täyttää sisimpää
Jumala on rakkaus ja elämä

Taas mä tarvitsen sua
taas jäin nimees huutamaan
Kuka on rakkaus ja elämä?
Kuka on kuollut ja kuka jää?

Ja jos vain kannat mua,
mä kyllä ootan
kunnes jälleen kohdataan
Oo-oo-oo-oo-oo

Joskus itken ääneen
silloin kuivaat kyyneleet

Kuka on rakkaus ja elämä?
Kuka on kuollut ja kuka jää?
Käyt loppuun asti tien
et minua hylkää
Kiitos
-//-

Hei, ethän ole armoton?
Syyllinen anteeksi anelee.
Vihan vanki tuomion vain itselleen sanelee.

Väitätkö, että kuolema on
Kylmä käsky kohtalon?
Että hyvä ja paha olis olemassa
Ainoastaan ihmisessä?
Sanotko elämä katoaa
Maailman synty olis sattumaa?
Ethän tähän luovuta
Vielä etsi vastausta!
The Rain-ohiko kuljet

kertosäe:
Mikä on joulusydän?
Mikä on joulumieli?
(2x)

Se on sitä, kun ystävän kiireisen
Päästää jonossa ohitseen
Se on sitä, kun saattaa vanhuksen
Lumituiskussa ovelleen

Se on rakkaus luontoon ja ihmisiin
Se on lämpöä sanojen
Se on kohtuus pöytämme runsauteen
Se on aika kiitoksen

kertosäe

Se on leutoja tuulia Kaanainmaan
Se on pakkasta pohjolan yön
Se on rauhaa rintaan ja maailmaan
Se on lepoa vuoden työn

Se on sitä, kun syntyy elämä uus
Se on aikuisten lapsekkuus
Se on sitä, kun löytää rakkauden
Se on nöyrä ihminen

kertosäe

Se on sitä, kun uskoo huomiseen
Sille kortensa kantaakseen
Se on sitä, kun luottaa ihmiseen
Sille anteeksiantaakseen

Se on riemua rinnassa auttajan
Se on lintu pienoinen
Se on hetki taakkamme kantajan
Se on juhla Jeesuksen

-pepe&kirsti willberg-

Tuskaa on päivä, tuskaa on yö,
Ruostuneet tunteet sielua syö.
Kumpaanko sattuu, kun kumpikin lyö?
Meistäkö toinen potin korjaa?
Kumpiko ensin kääntäisi pään?
Kumpikin pelkää vain itseään,
Toistansa pyrkii käännyttämään
Kuin isäntä orjaa.

Eilisen hautaan heittää jo voi,
Ilkeät puheet sen balsamoi.
Julmasti pieleen sielussa soi,
Kun kumpikin toista viulua soittaa.
Viisaat ne sanoo, puheilla vaan
Ongelmat pystyy ratkaisemaan,
Vaan jos ei kuuntele kumpainenkaan,
Tuskan voi voittaa vain

(Yhdessä itkien) Yhdessä itkien
x5

Tuskaa on päivä, tuskaa on yö,
Ruostuneet tunteet sielua syö.
Kumpaanko sattuu, kun kumpikin lyö?
Nauttiiko heikompi kestämisestään?
Molemmat tehneet virheitä on,
Ottelun tulos ratkaisuton.
Tyhjäksi viimein kun saa katsomon,
Mustelmat pestään.

Yhdessä itkien löydämme rakkauden viimein.
Yhdessä itkien, milloinkaan ei pantomiimein.
Ei korulausein, ei tyhjyyttään ontuvin riimein.
Yhdessä itkien.

Anna anteeks...

-//-

Varakkaille näyttää kehittyneen usko,
Että haudassakin rahaa tarvitaan.
Siksi kaikki täytyy tehokasta olla
Ja tuottavaa.

Meikäläinenhän ei räknäilemään ryhdy,
Aikamieskö mittailisi senttejään?
Kumman sopivasti ne on aina saatu
Riittämään.

-pate mustajävi-

helmien testin mukaan minun kuuluisi asua sydneyssä:)