IRC-Galleria

Joskus jos matkani arjeksi eksyy, ryhtiä suorempaa tapailen
On turva ja lohdutus hetkessä täällä, syrjässä sykkyräsydämen

Alle tammen harmaan, luokse vanhan ja viisaan
Tyhjän taivaankannen alta toiveet suuret kannan
Itsekseni istun, yskiskelen yksin
Kohta kolmen tunnin, vaan jospa vielä vartin vuotan

Siiven tyngät, siivet kuitenkin

Mustan mielen pyyhkii, puhkuu pois palkein
Toivo siipinensä, luottamus sulin valkein
Kohta kolmen tunnin, neljäskin jo niiaa
Vuotan vielä vartin, vartin verran viileää iltaa

Ruskoa värittää taivaankansi tyhjyyttään
Kasvoille elottomille

Äkkilähdön lailla, kuin vain varkain
Kertoo riimi rungon, kuoreen kaivettu kirjain
Koko kylmän illan, kohta kolmen tunnin
Vierelläni on hiljaa kivessä nimi, jonka tunnen

Ei kulua kerennyt monta aikaakaan
Kun tuhka alas asettuu
Kivijalan alleen on noki peittänyt
Yötaivas vielä savuaa
Johonkin on tuttu parvi kadonnut
Illan auer painostaa
Tomumaja alleen haudannut
On jotain joka muistuttaa
- Sepedeuksen tuhkaa

Vesi kaivon välkkyy kuin taivas itse ois (2x)
Kansi on avoinna, toiset jo muualla, aatos viel sininen
Kas vesi kaivon välkkyy...

Aalto häilyy kimallellen
Aurinko vettä tanssittaa
Näkeekö äiti veden takaa
Poikansa siniset silmät?

Tuuli pyyhkii metsän selkää
Oksia sivuun taivuttaa
Näkeekö äiti puiden takaa
Poikansa siniset silmät?

Pisarat puhkoo hiekan pintaa
Totuutta uutta rummuttaa
Näkeekö äiti sateen takaa
Poikansa siniset silmät?

Muistot mittaa uutta päivää
Mitään ei saata unohtaa
Näkeekö äiti ajan takaa
Kiinni on siniset silmät

On vangeilla monta vartijaa
Mutta tässä huoneessa vain yksi ainoa
Kun vapaa kohtaa vangin, laittaa kädet vasten lasia
Kuin kieltona tai kuin kosketuksena

Tuttu naama heijastuu vihreässä valossa
Luodinkestävään, läpinäkyvään seinään
Isä, kuten poika, omaa rangaistustaan istuvat
Vartijan silmien alla, eri puolin pöytää

Kuka heistä onkaan siellä pakosta

Ei askeltakaan, ei sanoja
En löydä enää tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turhaa

Älköön kukaan leikkikö viisasta
Ilman kokemusta

Älköön äänekkäät puhuko huomisesta
Mitään
Kun tämäkin päivä on kesken

piti tänne keritä laittaa jotn järkevää mutta taispa jäädä tältä kertaa..ehkä huomenna..

The axe, the bottle and the rope
The feeling there really is no more hope
The thought of the great unknown
And facing it alone

The dark, the silent and the cold
The feeling I have comes to the end of my road
Yes, these are the things I spend my remaining moments with

And the wind blows through my heart
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there
Why did it have to be so hard
For us to live our lives
Again I reach out in the dark in despair

The desperation and the snow
The feeling of finally coming back home
The melancholy and the hole in
the soil so hard and cold

And the wind blows through my heart
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there

Your love for me, my love for you
Things we somehow managed to lose
Now there's only the ruthless wind
To blow right through

It freezes my heart, my desperate heart (3x)
To think we both will die alone

Sentenced-no one there