IRC-Galleria

Harhaluoti hopeinen
kenen nimi kaiverrettu kylkeen sen
Rakkaus ei kuole milloinkaan
ei se kuole, sitä voi vain haavoittaa

Jos sä et saa, mä en saa rakastaa
mä en ois varmaan saanut rakastuakaan
Jos mä en voi, sä et voi omistaa
Oi kuinka suloinen on joskus katkeraa

On tarkka elämä omastansa
Se perii takaisin lainaamansa,
eikä lopultakaan meille muuta jää
Vaik oppineetkin toista selittää,
kuin littaan istuttua, loppuun ajettua,
kerran elettyä elämää

On vaikea jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa
kun tietää vain elävänsä kerran tässä maailmassa
ja maailma on täynnä palavaa intohimoa
joka pelottavalta näyttää mutta siinä on liikaa vetoa
-pelle miljoona-

Meren tuuli vihmoo
syksyn kylmyydellään
Silti tunsin vain sen
lämmön lähimmillään
Kaksi nuorta oksaa
unohtaen kaiken muun

En voi sua lohduttaa
En mennyttä palauttaa
En ihmettä pysty taikomaan

Kun katot mua silmiin
Näät vaan paljon iloo ja tuskaa
Mut jos katot tarkkaan näät vaan valkosta ja mustaa
Et must saa otet, en anna silmien kertoo kaikesta kaikkee
Ne vaan näyttää, et on ollu vaikeet
Ne on nähny mun kasvun pienestä suuremmaks
Maailma on saanu mun korvat näkee ja silmät kuulemaan
Niist näkee, mitä teki eilen, ja mitä tänään
Mut se on vaa pintaraapasuu, mitä niistä sä näät

Mä en oo tunnevammanen,
mul on tunteet,
mut suljen suuni tunteet umpeen.
Kumpaa rankasen suuta vai tunteit,
ku mä en osaa puhuu
mä osaan vaan puskee?
Mä en muka osaa sanoo "rakas",
en osaakkaan, otan sen takas
se on niin ruma sana,
et vaik kuin humalas tuut vastaan mua,
ni mä nielen sen alas.
Oonks mä katkera kallellaan?
Kai mä kaipasin varmempaa,
mun aivot on tallella
ja annan aivojen aisteja valmentaa,
jos mä en nää sua, haista sua,
kuule sua, en voi ******** ***.
Kukka mä annan sun lakastua,
Tapan sut mun sydämmest en kaipaa sua.
Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
Ajat on muuttuvii,
hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksiin,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua
mua koskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua;
Mä en ******* sua.
Se ei toiminu kunnol,
mun olo on puhdas.
Mitä sul on omatunnol?
Mä tunsin sut
mut en tuntenut kunnol.
Sä muutuit muuks
ku se kuva joka mul on
sitä kuvaa mä ******* ennen
nyt se kuva on muisto, ei ennen.
Se oli ennen mun vaimost, lapsist ja vainoista
mut se meni sun mennessä.
Mä olin varma et niin tulee pysymään,
ku kiikusta hypätään et sit se on pysyvää,
ja yht' äkkiä nyt jos mult kysytään
ni tunteet on pois ja pois tulee pysymään.
Mä en oo katkera siit et se on ohi,
mä oon katkera siit et sä olit.
Sä veit mult aikaa sä vedit sen ohi,
ja aika on rahaa mä haluun ne rahat takas.
Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
Ajat on muuttuvii,
hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksiin,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua
mua koskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua;
Mä en ******* sua.
Revin sun kirjeet silpuks.
Filmillä ilkut muistoista, vitut.
Mä oisin ennen vaik kuollu sun puolest
ja noussu vaik kuolleista
poistaa sun kipus
Mä oisin juossu vaik Afrikkaan asti
jos sä oisit kattonu mua *********sti.
Sun kasvoilla maski,
mä leikkaan sen kahti,
sen alla et hymyile niin valloittavasti.
En tarvii sua
varmistun siitä vaan enemmän
arpisuola ei pääse sisään
et sun on turha harmistua
mä ******** sua,
mut en ******* enää
mä en ******** ketään
koskaa enää et kiitti siitä!
Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
Ajat on muuttuvii,
hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksiin,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua
mua koskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua;
Mä en ******* sua.
-pyhimys-

salainen maailma
salaisuudet paisuu
mut salaista on vaan sen salaisuuden vaisuus
mun tulevaisuus ei sitä miten mä sen nään
potentiaali riittää selkeesti vähempään
siit lähetään
mihin päädytään
ehotan et tähän paikalleen jäädytään
ehkä sillon oisin hetken paikallaan
mun aika on palaneena savuna taivaalla
mä yritän tehä samaan aikaa kaikkee
kun yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet
mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta
en voi sitä saada mutten haluu mitään muuta
mä oon supliikki poika
kerron tarinoita
mutten tee mitään kunnolla
kaikkeni koitan mut ei se auta
ku uskon omatki jutut puhtaal omal tunnolla
täl levyl puhun totta pelkästää
mut tää laulu on rehellisin kaikista
en ota edes reppuu selkäänkään ilman et muokkaisin sen päässäni lainiks
täl hetkel makaan nurtsilla selvänä
unelma on saada aikaan kaks versee
ku lauluissa mä oon lentäjä
en pelkääjä
haaveet asuu sile eikä mieli oon niin selkee
luulin et kirjotan vaik junas radan kolinaa
mut toivo katos matkal
kuka mä oon sitä omimaan
mä toivon et must ois hyötyy
mut hyökyvät aallot sai sen toiveen syötyy
vaan tekemäl tätä mä joudun myöntyyn
et kuka tahansa voi tulla lyömään lyötyy
mut lyökää
kai mä kestän sen hengis
oon yksin mun kengissä
eri persoonat jengissä
moni matkustaa ulkomaille
mä pakenen
mä en rakenna vaan rikon perusrakenteet
jatkuvasti loukkaan omii rajojani
periaatteet paskaks
kun mä saan aikaan sanojani
kijotin tän kiinassa, espanjassa, hollannissa, meksikossa tai irlannis ja intiassa
mut oikeesti vaan viinas ja jossain paskassa
mut siitä puhuminen ei oo viisasta
tajusin et koko ajan kuljen unissani
peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani
mut en voi tehä tälle yhttään mitään
en ennkuin tunnen oireet luissani
mä oon miettiny mistä tää johtuu
mis on kohtuus
haluun takas kohtuun
miten urheilija joukkkue joutuu
yksilölajiin
mä kaipaan pari soutuu
ennen kulkuri poimi kukat
ei poimi enään
tuntuu et ei mun kiintymis vietti toimi enään
en osaa olla avoin niinku normaalit
mä en kuule huutoo
tuu kuiskaan se korvaani
sen mä ymmärrän
mut ei se piristä
mä en jaksa edes silmiä siristää
ei oo apuu ees vireenin kiristä
näin pekkari on ainoo joka tykkää piristä
mä tykkään vaan mennä nukkumaan
auta tätä joustinpatjaa hukkuvaa
pelastusrenkaaseen sormenpaksuseen
laitan mun panoksen lyön vetoo koko lapsuuden
en osaa akivaa tätä syvemmälle
täs se oli
uus salatut elämänne
mun salainen maailma
riimien muodos
tätä se on luonnossa
lauletaan kuorossa
-pyhimys-

vihoil on seuraukset ja vastuu on kannettava
omantunnontuskat usein asioita pahentavat
hyvän jätkän rooli on usein pelkkää valhetta vaan
vai luulitteks te ettei mul oo luurankoja kaapissa?
yöllä en saa unta, mut aamulla oon jalkeilla taas
koitan tehä oikein mut se kasaa lisää paineita vaa
annan vaik niin kauan ettei ole mitää annettavaa
suurin osa totta, loput on sit haaveita vaa
mä vedän henkee syvää
miks nii helposti tulee menneisyyden möröt kylää?
vaikee löytää hyvää vanhoist huonoist valinnoista
karma on liian vahva, miks sit vastaan kapinois?

Kertsi:
Mä kuulen niiden huutavan taas
puren hammasta mutten itse suuta avaa
mun ei tarvii, ne saa palkan muuta kautta
mä uskon yhteen lakiin
se on karma, jumalauta
x2
-herrasmiesliiga-